Death is new beginning - 7

En oikein tiedä mitä odotin tuolta baari-illalta, mutta rehellisyyden nimissä, mielessäni ei ainakaan käynyt se, että herään jotakuinkin darraisena Harry Stylesin vierestä tämän kotoa. Minunhan ei edes pitänyt jäädä Lontooseen yöksi, vaan käydä vähän kallistamassa kuppia ja pitämässä hauskaa ja mennä sitten takaisin kotiin. Mutta ilmeisesti niin ei ollut tapahtunut. Räpyttelen juuri avaamiani silmiä niitä uskomatta, ja kohotan pääni tyynyltä. Etsin katseellani kelloa huoneen vaaleilta seiniltä, ja kun vihdoin saan sen näkökenttääni, tietooni valuu että kello on 12. Ähkäisten voimattomana annan pääni valahtaa takaisin tyynylle ja painan silmät uudelleen kiinni. Ehkä jos avaan ne pian uudelleen, olen kotonani, eikä minun tarvitse selitellä kenellekään yhtään mitään. Avaan silmät toivoen parasta, mutta huone ympärilläni on edelleen sama, eikä Harrykään ole kuin kääntänyt kylkeä. Nyt hän on selkä minuun päin. Siirrän katseeni kattoon, ja tuijotan sitä aivan kuin se olisi syyllinen tilanteeseeni. Tiedostan kuinka päässäni jyskyttää, mutta juuri nyt se on huolistani pienin. Pitäisikö minun vain livahtaa asunnosta ja lähteä kotiin? Pitäisikö minun jäädä ja yrittää selittää ettei päätös ollut minun? Pyörittelen kysymyksiä päässäni, mutta ennen kuin ehdin tehdä päätöstä, Harry ratkaisee asian puolestani.

"Mitä helvettiä...? Auts", kuuluu manailua sängyn toiselta laidalta. En sano mitään, en liiku mihinkään, ja lopulta suljen silmät ja käännän selkäni juuri heränneelle herralle teeskennellen nukkuvaa. Harry haukottelee, ja nousee sitten ylös. Hetken rymistelyn jälkeen kuulen kuinka huoneen ovi narahtaa auki, ja hänen askeleensa etääntyvät käytävään. Avaan silmät ja etsin vaatteitani. Ne on viikattu siististi ikkunalaudalle, lukuunottamatta rintaliivejäni ja alushosujani. Kengät on laitettu vierekkäin ikkunalaudan alle. Katsahdan nopeasti että olen varmasti huoneessani yksin, ja nousen sängystä. Sitten hiippailen vaatteideni luokse ja puen ne päälle sukkahousuja myöten. Kengät ja laukun jätän vielä paikoilleen, ja yritän saada meikkipussista löytämälläni vanulapulla ripsivärit ja huulipunan pois kasvoistani.
"Täällä on ihan kylppärikin, jossa on hana, josta tulee juoksevaa vettä. Ja suihku, mikäli sä haluat peseytyä muutenkin", kuuluu Harryn aamukäheä ääni ja pitkä, syvä haukotus.
"Öh, kiitos", sanon, kerään meikkipussini ja kuljen Harryn ohitse ovesta.
"Käytävän päässä on ovi", kuuluu neuvo, ja minä tottelen sitä. Astelen käytävään päähän ja avaan oven. Se osoittautuu kylpyhuoneeksi, joten laitan sinne valot katkaisimesta joka on oven vieressä huoneessa sisäpuolella ja vedän oven perässäni kiinni, napsauttaen sen lukkoon. Kun olen hetken aikaa pähkäillyt mitä teen, huikkaan nopeasti:
"Mistä mä saan kylpypyyhkeen?"
"Ota siitä lavuaarin alla olevasta oikeanpuolimmaisesta kaapista joku niistä sinisistä ja laita se pyykkikoriin kun oot valmis", Harry neuvoo ja minä kiitän. Teen kuten hän käskee, ja otan oikeanpuolimmaisesta valkoisesta kaapista päällimmäisen sinisen pyyheen, ja suljen sitten kaapin oven. Jätän vaatteeni ja pyyhkeeni vessanpöntön kannen päälle ja käyn pikasuihkussa. Sitten kuivaan itseni pyyhkeeseen, ja laitan pyyheen likapyykkiä täynnä olevaan rottinkikoriin, joka sijaitsee pesukoneen vieressä. Sitten puen päälleni, laitan kainaloihini meikkipussistani löytämääni matkadeodoranttia - pikkupullo, siksi kutsun sitä matkadödöksi - ja laitan uudet meikit. Vanhat ovat minun onnekseni jo aika hyvin suihkussa pois peseytyneet. Kun olen valmis, avaan kylppärin oven lukosta ja astun käytävään. Vien meikkipussini takaisin laukkuuni ja heilautan sen olalleni. Sitten haron märkiä hiukasiani sormillani saadakseni ne asettumaan suht siististi ja otan kegät käsiini. Sitten hipsin alas, ja jään seisomaan eteiseen.

"Ömh, Harry. Mä tuota... Mietin että mun pitää varmaan mennä kotiin. Annie tulee huomenna Miamista ja mun on saatava itseni kuntoon ennen sitä. Tarkotan että mun pitää mennä hoitamaan tää järjetön pääkipu pois", sönkötän ja katselen kiharat sotkussa, väljissä vaatteissa edessäni seisovaa Harryä, joka nyökkäilee.
"Niin on sitten varmaan parasta. Mä voin tulla viemään sut asemalle", Harry tarjoutuu.
"Ei tarvitse, mä menen bussilla. Sä oot ollu tosi kiltti mulle, kiitos", sanon vielä lopuksi koska tuntuisi erittäin tökeröltä olla kiittämättä häntä.
"Ei se mitään. Kai sä tulet toistekin tännepäin?" Harry kysyy kun sujautan kenkiä jalkoihini.
"Hmm, enköhän. Me Annien kanssa suunniteltiin shoppailureissua Lontooseen jo kauan aikaa sitten, ei vain olla saatu aikaseksi koska... Tässä nyt on ollu kaikenlaista niinkuin hyvin tiedät", totean.
"Selvä. Soita jos tarvitsette kuskia", Harry virnistää ja minä kiitän ja lupaan soitella. Sitten kävelen ovelle ja heilautan sen auki. Sade ryöppyää taivaalta ja tuuli riepottaa puita miten sattuu.
"Hyi mikä ilma", Harry toteaa takaantani. "Ootko sä varma ettet tahdo kyytiä?"
"Joo joo, mä pääsen sinne bussilla tosta vaan, kiitos tarjouksesta", sanon ja astun sateeseen. Tunnen kastuvani läpimäräksi melkein heti, joten mitä iloa on mennä bussilla kun voin yhtä hyvin kävellä koko matkan kun kerran olen jo märkä. "Nähdään taas."
"Joo, heippa", Harry sulkee oven ja minä astelen pihapolkua pitkin alemmas. Harry vilkuttaa ikkunasta kun katsahdan sinne, ja minä heilautan kättäni hänelle ja kävelen sitten lähimmän bussipysäkin katoksen alle kylmästä täristen. Mikä koiranilma!

Kun olen vihdoin viimein kotona, hiukseni ovat edelleen märät, minua paleltaa ja päätäni särkee aamuista pahemmin. Hampaiden kalina ja sen lopettamisyritykset eivät todellaakaan vähentäneet päänsärkyäni. Otan korkokengät jaloistani, ja heitän ne kenkätelineeseen ja matkalla lämpimään suihkuun vien laukun makuuhuoneeseen ja riisun hameen sekä topin päältäni ja laitan ne kuivauskaappiin kuivumaan. Sitten laitan lämpimän veden valumaan ja seison suihkun alla niin kauan et lämmin vesi loppuu. Sitten kuivaan itseni, föönaan hiukseni jotta inhottavat kylmät pisarat eivät saisi minua koko ajan kananlihalle ja otan lääkekaapista päänsärkylääkeen, jonka vedän veden kanssa alas. Sitten menen alakerran sohvalle viltin kanssa ja laitan puhelimestani herätyskellon puolentoista tunnin päähän soimaan. Sitten vaivun uneen jonka toivon vievän pahimman päänsäryn mennessään.