Hautajaiset lähestyvät kovaa kyytiä, teemme töitä niiden eteen monta kertaa viikossa ja vielä muutamaa päivää aikasemmin järjestelemme kaikkea, harjoittelemme puheitamme ja muuta. Osaamme toistemmekin puheet ulkoa ja olemme sopineet että jos joku ei syystä tahi toisesta voi sitä pitää, voi joku muu halutessaan pitää sen. Minä, Harry ja Benin vanhemmat aiomme olla ne, jotka siellä puhuvat koska se vain tuntuu luonnollisimmalta niin. Käyn ostamassa mekon viikkoa aikaisemmin ja hautajaispäivän aamuna pukeudun siihen raskain mielin.
Mekon helma on taaempaa pidempi kuin edestä ja se on olkaimeton. Puen sen seuraksi mustat ohuet sukkahousut, mustan kaulakorun jossa on hopeinen risti, mustat nilkkurit ja meikkaan reilusti tummemmin kuin yleensä. Mutta kun katson peilistä, olen ihan tyytyväinen lopputulokseen. Se ei ole mitekään yliampuva. Kiharran hiukseni ja laitettuani niihin lakkaa saavat ne jäädä roikkumaan selkääni vapaina. Laitan muutaman mustalla kivellä koristetun käsikorun ja hopeisen sormuksen käteeni, ja tarkastelen lopputulosta kokovartalopeilistä, joka on kiinni vaatekaappini avatun oven sisäpuolella. Katseltuani kuvajaistani peilistä hetken aikaa, nyökkään itselleni ja harjoittelen vielä kerran puhettani. Kyyneleet uhkaavat kavuta silmiini, mutta en anna juuri laittamieni meikkien valua, vaan räpytän kyyneleet pois, laitan pieneen mustaan laukkuun puheeni, kännykkäni, avaimet jotka haen alakerrasta ja lompakon. Sitten soitan Harrylle kysyäkseni onko hän tulossa. Hän lupasi minulle kyydin kirkkoon edellisenä päivänä.
Kun Harry on kertonut olevansa jo matkalla, puen päälleni kuusinappisen, vyöllä varustetun kangastakin joka sekin on musta, ja menen ulos odottamaan. Yöpakkasen aiheuttamaa routaa on vielä näkyvissä ouiden alla ja se kielii talven olevan tulossa. Nostan pikkuisen laukkuni hihnan olkapäälleni ja hetken asiaa ajateltuani kipaisen sisälle hakemaan tummanharmaat lapaset. Kun tulen takaisin ulos, Harry on jo paikalla. Läimäisen kotini oven takanani kiinni, tarkistan että ovi varmasti on lukossa ja kiiruhdan sitten Harryn autolle. Kierrän auton ja istahdan kuskin viereen. Laitan oven ja turvavyön kiinni ja käännyn sitten katsomaan pukuun sonnustautunutta, kalpeaa Harrya.
"Hei Emma", Harry sanoo hitaasti ja lähtee ajamaan.
"Hei odota!" kiljahdan. "Kukat jäi!"
"Hemmetti, älä säikäytä, mä sentään ajan tätä autoa", Harry mutisee, ja peruuttaa takaisin pihatielle. Nousen autosta, juoksen ovelle ja kipaisen oven avattuani yläkertaan hakemaan kukkaset. Sitten ryntään takaisin.
"Noniin, nyt voidaan lähteä", sanon istuttuani takaisin autoon. Harry nyökkää ja lähtee taas ajamaan. Pääsemme sen suuremmitta vaikeuksitta kirkolle, jossa muutamia ihmisiä jo on. Benin äiti ja isä tulevat halaamaan minua ja Benin äiti tarjoaa minulle nenäliinoja jotka kiitollisena sujautan laukkuuni.
Kun kaikki vieraat ovat paikalla, istumme pitkille, tummapuisille penkeille, perhe ja sukulaiset eturiveihin ja ystävät heidän taakseen. Istun Harryn vieressä, koska me olemme molemmat puhujia. Hautausseremonia on lyhyt mutta sitäkin tuskallisempi. Kun me lopulta joudumme nousta korokkeelle puhumaan, jalkani tärisevät, ääneni tärisee, käteni heiluvat kuin haavanlehdet tuulessa, silmäni ovat turvoksissa ja alahuuleni melkein verillä kun olen purrut sitä niin lujaa. Korjaan meikkejäni Harryn ohjeiden mukaan - hän toimii peilinäni ja kertoo missä kohdin on valunutta ripsiväriä ja astun korokkeelle. Lasken paperin käsistäni eteeni, karaisen kurkkuani ja aloitan. Puheen puolessavälissä en voi enää jatkaa, vaan alan itkeä hillittömästi. Harry ottaa kädestäni, auttaa minut pois korokkeelta ja nousee sinne jatkamaan siitä mihin minä jäin, muutellen sanaa 'minä', minun nimekseni. Sitten hän lukee oman osuutensa. Hänenkään äänensä ei ole vakaa, silmät eivät jää vaille kostumista ja kun hän lopulta istuutuu takaisin viereeni, hän näyttää erittäin uupuneelta. Minun käy häntä sääliksi, ja minun on pakko halata häntä toisella kädelläni. Sitten keskityn kuuntelemaan kuinka pappi sanoo jotakin ja kutsuu sitten Benin isän, Harryn ja muita Benin sukulaisia kantamaan arkun ulos. Nousen penkistä ja seuraan Benin äitiä naulakoille ja siitä haudalle, jonne miehet laskevat Benin arkun. Arkun päälle heitetään hiukan hiekkaa ja sitten omaiset saavat laskea kukkansa haudan reunoille. Minäkin teen niin vuorollani ja sen jälkeen astahdan taaksepäin Harryn vierelle. Kun kaikki ovat valmiita Benin äiti ilmoittaa missä muistokahvit pidetään ja minä menen sinne Harryn kyydissä. Matka on vielä hiljaisempi kuin menomatka kirkkoon.
Pääsemme nuorisotalon pihaan ja kipuamme pienet portaat ylös ovelle ja menemme sisään. Benin murtuneet vanhemmat ottavat meidät vastaan ja antavat meidän sitten kävellä naulakoiden kautta suureen sallin joka avautuu aulasta vasemmalle, nauttimaan kahvista. Osa vieraista on jo siellä ja loputkin tulevat viidentoista minuutin sisällä. Myös minulle esitetään suruvalittejua ja kuittaan ne hiljasella kiitoksella ja omalla osanotollani. Kahvin lisäksi tarjolla on joitakin leivonnaisia ja muutamaa alkoholijuomaa joita kukin saa ottaa lohdukseen yhden lasin. Ja koska en tohdi antaa kuskilleni minunkin lasillistani, kumoan sen kurkkuuni nopeasti, ajattelematta. Tunnin päästä on minun ja Harryn mielestä sopiva aika lähteä, joten käymme hyvästelemässä Benin äidin ja isän, ja menemme sitten naulakoiden kautta ulos ja autolle. Harry ajaa minut kotiin, ja yläkertaan päästessäni olen jo itkenyt pienen lammen verran suolavettä.
//tää oli nyt tämmönen lyhyt pätkä koska vasta yhdet hautajaiset nähneeni, yksisäkään ikinä järjestäneenä - onneksi - en oikein osannu kuvailla mitään sen tarkemmin ja sillee... Mut koska 1D:n 3v päivä niin teen toisenkin jota alotan kirjottaa heti kun tää on julkastu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti