Soulmates - 16

Kate -

Kun vihdoin saan liikettä jalkoihini ja tajuan tilanteen, yritän huutaa tappelijoita lopettamaan. Lähelläni olevat ihmiset luovat minuun huvittuneita katseita ja nauravatkin minulle kun yritän saada ääntäni kuuluviin. Huutoni hukkuvat kannutusjoukkojen pauhuun ja minä yritän edes nähdä mitä tapahtuu. En kuitenkaan saa tietää mitä siellä oikeastaan onkaan meneillään, kun Zayn vetää minut sivummalle ja polviinsa nojaten oksentaa asfaltille. Hän syljeskelee maahan ja kun hän lopulta on valmis puhumaan minulle, tuntuu tilanne olevan jo ohitse. Ihmiset alkavat kävellä poispäin kujalta  ja livahdella autoihinsa, ja vain muutama humalainen jätkä naisseuralaisineen jää paikalle. Jähmetyn kun Steve astelee naama veressä joukon lävitse ja saa naurut niskaansa. Häntä kohti ryntää blondi tyttö, joka halaa häntä ja lähtee taluttamaan pois paikalta. Kurtistan kulmiani katsoessani heitä.
"Kate?" Zayn kysyy ja sylkäisee maahan ihan jalkojeni juureen. Otan askeleen sivulle ja katson häntä. En kuitenkaan ehdi vastata kun kujalle ryntää tummatukkainen tyttö joka huutaa toisen tappelupukarin nimeä.
"Louis!" Tyttö juoksee pojan luokse ja pitelee tätä käsivarren mitan päässä itsestään arvioidakseen vahingot. Sitten hän halaa toista, joka ilmeisesti on hiprakassa. Tyttö ja poika lähtevät kävelemään meitä kohti lähteäkseen paikalta kaikkien muiden tavoin, mutta ennen poistumista luotamme, Zayn nostaa käden pystyyn ja Louis heittää ylävitoset hänen kanssaan. Louisin naamassa on verta, mutta en ole varma onko se hänen omaansa, vai Steven. Hän nojautuu koko painollaan tyttöön, joka puoliksi kantaa seuralaistaan pois.
"Nähdään maanantaina", Zayn hekottaa ja nojautuu yhtäkkiä eteenpäin, kuin oksentaakseen uudelleen.
"Nähdään", Louis virnistää ja tyttö nykäisee häntä eteenpäin.
"Pitäisikö meidänkin lähteä?" kysyn ja katselen katua puolelta toiselle. Steveä ja sitä blondia ei näy enää missään.
"Joo", Zayn sanoo ja sylkäisee maahan, suoristaa selkänsä ja ojentaa minulle kätensä. Tarraan siihen hetken epäröinnin jälkeen. Zayn kävelee vierelläni huojuvin askelin.
"Mistä toi tappelu oikein lähti?" kysyn ja autan Zaynin istumaan autooni. Kierrän auton toiselle puolelle ja istun hänen viereensä, käynnistäen auton ja lähtien liikkeelle.
"En tiedä, mutta se oli viihdyttävää katseltavaa", Zayn sanoo ja nauraa. Hän sulkee silmänsä ja nauraa kuin olisin juuri kertonut maailman hauskimman vitsin. Räpyttelen silmiäni kun hän hekottaa vielä ja pyörittelee päätään huvittuneena. En ole koskaan kuullut hänen nauravan noin. Jos tilanne olisi toinen, voisin jopa nauttia sen kuulemisesta, mutta nyt se vain pikemminkin häiritsee minua.
"Sä tunsit sen toisen?" kysyn kuin se ei olisi minulle jo ihan päivänselvää.
"Louisin? Se on mun ja Liamin hyvä ystävä", Zayn sanoo ja hymyilee leveästi. "Se just aloitti työt mun kanssa yhdellä korjaamolla", Zayn jatkaa olkiaan kohauttaen.
"Sä sait töitä?" kysyn ja kohotan kulmakarvojani.
"No joo, kyllähän siinä aika kauan meni että sain sen omistajan taivuteltua ottamaan meidät sinne, mutta hei, nyt mä saan viimein palkkaa ja voin taas ostaa kunnon ruokaa siskoille", Zayn sanoo. Katsahdan häntä nopeasti ja liimaan sitten katseeni tiehen.
"Joko sun siskot on kotona?"
"On ne", Zayn vastaa. Nyökkään vain ja jatkamme ajelua hiljaisuudessa.

Kun tulemme Zaynin talon pihalle, hän katsahtaa minua. Pysähdyn ja katson takaisin.
"Tuu sisälle", hän pyytää.
"Mitä? En, kello on jo tosi paljon ja mulla on töitä huomenna", sanon vaikka ajatus houkuttaa minua.
"No mä tulen sitten sun kanssa sinne missä sä asut nyt", hän päättää ja nousee autosta ennen kuin ehdin vastata.
"Zay-", yritän huutaa mutta hän läimäyttää auton oven kiinni ja kävelee taloon niin nopeasti kuin pystyy tuossa tilassa. Minulla käy mielessä, että voisin ajaa tieheni samalla kun hän on sisällä, mutta en kuitenkaan tahdo Zaynin raivostuvan minulle. Niinpä odotan hyvän 20 minuuttia autossani, kunnes Zayn astuu ulos talosta ja kääntyy vielä huutamaan jotakin ovelta. Sitten hän kävelee autolle ja istuu viereeni. Hän heittää pienen mustan repun takapenkille ja katsoo minua.
"No?" hän kysyy kun en lähde liikkeelle. Pyöritän päätäni ja lähden ajamaan.
"Ootko sä ihan varma että tää on hyvä idea?" kysyn ja laitan radion päälle.
"Joo", Zayn hymyilee ja painaa silmänsä kiinni. Hetken päästä kun mainitsen hänen nimensä, en saa vastausta ja tiedän että hän on unessa. Huokaan ja käännyn oikelle risteyksestä.

Astumme sisään pieneen valkoiseen taloon, ja laitamme takkimme naulakkoon ja kengät kenkätelineeseen. Zayn nostaa reppunsa rennosti toiselle olalleen ja minä huikkaan olevani kotona.
"Kate, hyvä että sä tul-", neiti Hellner aloittaa mutta kun hän tulee eteiseen ja näkee Zaynin, hänen silmänsä suurenevat ja lause katkeaa. Pyöritän pienesti päätäni ja anelen katseellani häntä pysymään hiljaa.  Gloria pakottautuu hymyilemään meille.
"Hyvää iltaa", hän nyökkää Zaynille. Joudun tökkäämään häntä kyynerpäälläni kylkeen, koska yhtäkään tervehdystä ei pääse hänen suustaan.
"Uh, hei", hän sanoo lopulta ja näyttää hiukan vaivaantuneelta. Saatan hänet talon läpi huoneeseeni ja käsken häntä pysymään siellä hetken. Sitten menen keittiöön ja huokaan kun Gloria Hellnerin katse kohtaa omani ja vaatii vastauksia.
"Se halusi tulla", sanon ja kohautan olkiani. Gloria nyökkää.
"No vie ruokaa toiselle", hän sanoo lopulta.
"En usko että sillä on nälkä", sanon välttelevästi. Gloria tökkää käteeni lautasen jossa on kaksi voileipää juustolla ja kinkulla ja osoittaa sitten kohti talon takaosaa, jossa huoneeni sijaitsee.
"Te voitte syödä sielläkin", hän sanoo. Huokaan hiljaa, mutta nyökkään ja käännyn lähteäkseni. Kävelen talon läpi huoneeseen ja avaan oven. Zayn makaa sängyllä jalassaan pelkät farkut ja huulillaan pieni hymy.
"Hei", hän sanoo ja nousee istumaan.
"Nälkä?" kysyn. Zayn katsoo lautasta käsissäni arvioivasti mutta kohuattaa sitten olkiaan ja ojentaa kättään. Annan hänelle leivän ja otan itse toisen. Menen hänen viereensä istumaan mutta pidän huolen että meidän välillämme on pikkuisen tilaa. Zayn naurahtaa ja vetää minut kiinni itseensä ja pitelee minua paikallaan niin etten voi liikkua. Haistan tupakan ja alkoholin hänessä, mutta en anna sen häiritä minua. Syön leivän hitaasti ja olen ihan hiljaa. Yhtäkkiä tunnen itseni todella ujoksi ja pieneksi.
"Kate, kaikki hyvin?" Zayn kysyy kun nielaisen viimeisen leipäpalasen ja leikin sitten sormillani.
"Joo, tietenkin", sanon.
"Stevellä on varmasti kaikki ihan hyvin, älä nyt sitä ainakaan mieti", Zayn sanoo ja päästää äänen joka on kuin naurun ja huokauksen yhdistelmä. En ollut miettinyt sitä, mutta nyt kun hän mainitsi, kuva Stevestä ja siitä blondista valuu mieleeni.
"En", sanon hiljaa. Mutta en voi lopettaa sen ajattelua. Steven naama oli ollut veren peitossa, Louis oli ilmeisesti hakannut hänet aika pahasti. Miksiköhän? Yritän pudistaa päästäni kaikki häiritsevät ajatukset, mutta saan sellaisen tilalle kun Zayn kaatuu sängylle taakseni ja vetää minut viereensä. Käännyn kasvot häneen päin ja katselen suoraan hänen tummiin silmiinsä. Zayn nojautuu eteenpäin ja painaa suukon suupieleeni. Sitten hän käy selälleen ja nostaa katseensa kattoon.
"Sun pitää joskus tavata mun kavereita", hän sanoo ja virnuilee.
"Niin kai sitten" naurahdan väsyneesti. "Mä menen suihkuun", sanon hiljaa ja nousen ylös.
"Saanko mä tulla kanssa?" Zayn kysyy ja nappaa minua ranteesta. Käännyn katsomaan häntä ja suuri, ilkikurinen hymy on liimattu hänen naamalleen. Puna hiipii poskilleni.
"No et todellakaan!" kiljahdan ja pyörittelen päätäni. Zayn päästää minusta irti ja nauraa. Minä menen laukulleni, otan alusvaatteet ja pitkät flanelihousut ja sinisen topin laukustani ja kävelen kylpyhuoneeseen toivoen että poskieni verenkierto ei olisi niin vilkasta.

Kun tulen takaisin, on Zayn jo unessa. Mietin hetken mitä tehdä, mutta vedän sitten hitaasti farkut hänen jaloistaan ja peittelen hänet. Laskeudun hänen viereensä ja luen vielä kirjaa. Myöhemmin käyn pesemässä hampaat ja pujahdan sitten peiton alle Zaynin viereen. Tämä on niin outoa, mietin ja sammutan valot. Pidän huolen etten kosketa Zayniä, mutta tämä ei ole samaa mieltä. Zayn vetää minut lähelleen, ihan kiinni itseensä ja kuiskaa:
"Öitä." Säikähdän hänen kuiskaustaan koska luulin hänen olevan unessa, mutta kuiskaan takaisin:
"Öitä." Sitten painan pääni tyynyyn ja suljen silmäni. Uni tulee yllättävän nopeasti.

//Juu :D ei oikoluettu!