Soulmates - 14

Kate -

Zayn taluttaa minut sisälle tyhjään taloon ja istuttaa pienen, sotkuisen olohuoneen sohvalle. Sitten hän seisahtuu eteeni ja tuijottaa minua.
"Mä en haluis sanoa mitään-"
"Älä sitten sano", pyydän ja hieron ohimoitani pyörivin liikkein, yrittäen saada päänsäryn katoamaan.
"Sun olis pitäny luottaa muhun edes vähän", Zayn moittii.
"Älä", inisen ja katselen häntä anelevasti silmiin. En kaipaa mitään saarnaa tähän päälle enää.
"Hyvä on", Zayn huokaa.
"Arvaa mikä tässä on hassuinta?" kysyn ja vaikka kyyneleet tekevät tuloaan, pakottaudun naurahtamaan. "Mä olen ihan yhtä paha kuin Steve. Mä olin sun kanssa samaan aikaan kuin sen kanssa ja se on pettämistä", kuiskaan lopulta, kun Zayn vain tuijottaa minua kysyvästi.
"No mutta ei sillä enää oo väliä", Zayn huomauttaa. "
Mä tiedän!" huudahdan ja yritän nieleskellä kurkussani olevaa palaa. Zayn huokaa, istuu viereeni ja ottaa minut kainaloonsa. Nojaan päätäni hänen olkapäähänsä ja yritän pitää kyyneleet loitolla.
"Mutta Kate, sä et voi jäädä tänne", Zayn ilmoittaa yhtäkkiä ja nousee ylös sohvalta.
"Miksi en?" kysyn väsyneenä.
"Sä et vaan voi. Kai sulla on joku paikka minne mennä?" Zayn kysyy ja jatkaa matkaansa keittiöntapaiseen huoneeseen, jonne näkee helposti olohuonetta ja keittiötä erottavassa seinässä olevan suuren aukon kautta. Tajuan vasta nyt että se on siinä. Reikä on iso, ja se näyttää siltä kuin joku olisi lentänyt siitä pää edellä. En kuitenkaan jää ihmettelemään sitä pitkäksi aikaa.
"Um, kai mulla sitten on", nyökkään, vaikkei minulla ole hajuakaan missä tulisin viettämään yöni.
"Hyvä", Zayn sanoo kuin ei huomaisikaan kysyvää äänensävyäni.
"Minun kotiavaimenikin ovat Liamilla... ai mutta enhän mä tarvitse niitä enää", huokaan raskaasti ja painan kivistävän pääni käsiini.
"No voidaan me hakea ne sieltä", Zayn ehdottaa. "
Mä haen ne itse sitten joskus", huiskaisen syrjään Zaynin ehdotuksen.
"Okei", Zayn sanoo. Pitkä hiljaisuus saa korvani soimaan, ja minun on pakko tehdä jotakin etten tulisi hulluksi ja alkaisi kieriä itkien lattialla.

"Gloria, ole niin kiltti. Vain niin kauan kunnes löydän jonkun paikan missä asua", pyydän ja laitan sormet ristiin odottaen Glorian vastausta.
"Hmm, no hyvä on. Mutta vain muutamaksi päiväksi", kuulen vastauksen. "
Kiitos, kiitos kovasti!" huokaan ja lopetamme puhelun pian.
"Onko asuinpaikka nyt varmistettu?" Zayn kysyy. Nyökkään.
"Hyvä. Mm, tuota..? Lähdetkö sä sinne nyt vai..?" Zayn kysyy ja näyttää itsestään taas uuden puolen. Sellaisen vähän vaivaantuneen, huolehtivaisemman puolen.
"No kai mä sitten", sanon. Osa minusta tahtoisi Zaynin pyytävän minua jäämään, osa taas on liian väsynyt edes toivomaan mitään. Olen vain niin väsynyt kaikkeen.
"Mä um, tuota..", Zayn takeltelee. Pyöritän päätäni.
"Tavataan huomenna. Jos mä edes jaksan tavata ketään", sanon ja kohautan olkiani. Minusta tuntuu kuin voisin nukkua tuhat vuotta kaiken sen itkun ja huudon ja riehumisen jälkeen.
"Joo, tehdään niin", Zayn vastaa kun nousen ylös ja raahaan itseni eteiseen. Hitaasti vedän kengät jalkaan ja käännyn Zaynin puoleen. Tämä seisoo vähän matkan päässä minusta ja katselee mattoa. Hän näyttää nuoremmalta ja haavoittuvaisemmalta, kun minä taas tunnen itseni niin kovin vanhaksi ja erittäin haavoitetuksi.
"Zayn-", aloitan mutta suljen suuni koska en tiedä mitä sanoa. Kun hän nostaa katseensa, minusta tuntuu kuin ajatukseni olisi imaistu pois päästäni. Jään tuijottamaan hänen silmiinsä, jotka ovat nyt vaaleanrusertavat. Se osa minusta, joka ei ollut liian väsynyt ajatellakseen, anelee minua pyytämään lupaa jäädä yöksi Zaynin luokse.
"Mä taidan tästä sitten mennä", kuiskaan saadessani itseni kasattua. Zayn nyökkää ja nostaa katseensa kattoon yläpuolellaan. Se näyttää kupruilevalta, kuten myös kaikki seivät tässä talossa. Mietin pienen hetken, mahtaako seinän välissä olla hometta. Talo ei taatusti ole turvallinen kenellekään heistä.
"Nähdään huomenna", Zayn sanoo ja se on minulle viesti häipyä. Zayn ei tahdo minua taloonsa ja minä ymmärrän sen hyvin. Astun siis ulos napaten takkini mukaan ja kävelen autolleni. Istun ratin taakse ja nostan katseeni ovelle. Zayn seisoo vielä siinä, nojaten lahon näköiseen ovenkarmiin kuin joku kreikkalainen jumala. Ravistan päätäni hitaasti ja käynnistän sitten auton. Zayn, sinulla on vielä aikaa juosta minut kiinni ja anella jäämään... Toiveeni ei toteudu, vaan joudun peruuttamaan autoni tielle ja ajamaan melkein viidentoista minuutin matkan Glorian talolle.

Neiti Hellner avaa oven ja kun hän näkee itkusta kirjavat kasvoni, hän henkäisee.
"Tule sisälle", hän käskee ja auttaa minua kantamaan laukkuni talon sisäpuolelle. Tämä talo on kuin eri planeetalta kun sitä vertaa Zaynin pieneen, lahoamispisteessä olevaan kotiin. Gloria Hellnerin talo on puhdas, tyylikkäästi sisustettu, vaikkakin pikkuruinen. Hän asuu täällä tyttärensä kanssa, ja minä tungen joukkoon.
"Mitä on tapahtunut?" Gloria kysyy. Pyöritän murheellisena päätäni ja laitan kenkäni eteisen nurkkaan ja takin naulakkoon Glorian ohjeiden mukaan. Tämä johdattaa minut pieneen, valkoseinäiseen huoneeseen jossa on pieni sänky, työpöytä ja muutama pieni kirjahylly. Huone näyttää keskeneräiseltä, mutta se kelpaa minulle paremmin kuin hyvin.
"Jätä tavarasi tänne ja tule toki syömään jotain", neiti Hellner ohjeistaa ja minä nyökkään. Minulla ei ole nälkä, mutta ehkä voisin juoda lasin vettä ja käydä sitten nukkumaan. Ole aivan uupunut ja sängyn pehmoisen näköinen patja ja peitto houkuttelevat minua. Gloria tallustaa ulos huoneesta ja minä jätän tavarani huoneen yhteen nurkkaan ja kävelen peremmälle taloon, josta kuuluu kolinaa.
"Ei Gloria, älä vain mulle kokkaa!" kiirehdin sanomaan kun näen naisen ottavan esille kananmunia ja paistinpannua.
"En ole nälkäinen, tahtoisin vain käydä suihkussa ja sitten yrittää nukkua", sanon niin kohteliaasti kuin pystyn. Gloria näyttää pettyneeltä.
"Mutta onhan sun nyt jotakin syötävä!" hän sanoo samalla kun minä pyörittelen päätäni. Gloria laittaa kananmunat takaisin jääkaappiin ja paistinpannun laatikkoon ja ohjeistaa minulle mistä löydän suihkun ja pyyhkeen. Haen huoneestani uudet alusvaatteet ja yöpaitani ja menen sitten suihkuun. Olen liian väsynyt laittaakseni hiuksiini shampoota, joten kastelen ne vain ja suihkusta tullessani letitän ne. Kuivaan itseni, puen yövaatteet päälleni, saan päänsärkylääkettä Glorialta ja laitan geeliä selkääni, ja olen lopultakin valmis nukkumaan. Ennen nukkumaan menemistä katson puhelimestani, onko minua yritetty tavoitella. Yksi puhelu Steveltä, puhelu ja viesti Zayniltä ja muutama sähköposti-ilmoitus, työjuttuja. Laitan puhelimeni takaisin laukkuuni edes laittamatta sitä lataukseen vaikka akku on jo melkein loppu. Hyppään peiton alle ja painan pääni tyynyn. Uni tulee nopeasti ja huuhtoo päästäni kaikki häiritsevät ajatukset.
 
//mä olen niin pahoillani etten mä ole melkein viikkoon saanut mitään kirjoitettua tänne, mutta mulla on joka ilta ollut jotakin muuta tekemistä eikä mun aikataulut oo ennenkään pitäneet mutta toivottavasti ootte jaksaneet odottaa ja jaksatte edelleekin. Tää luku nyt oli mitä oli mutta tää on parasta mitä mä tässä päänsäryssäni nyt pystyn kirjoittamaan! Hyvää viikonloppua kaikille, mä lähden kohta nukkumaan! xxo