Soulmates - 3

Kate -

Makaan hereillä vielä pitkän aikaa miettimässä. Uni ei tule, vaikka kuinka toivoisin. Kun lopulta saan unta, tuntuu että on jo aika herätä. Herätyskello, jonka laitoin herättämään meidät kahdeksalta, repii minut hereille koiranunestani ja minun on pakko herätä. Zayn nukkuu edelleen, joten huokaisten ravistan hänet olkapäästä hereille, mutta päästä pian irti koska kättäni tuntuu polttavan aina kun kosken häneen. Jo unohtamani syntymämerkki ponnahtaa mieleeni ja minun on pakko katsoa pois päin.
"Yööh, mitä helvettiä?" Zayn kysyy ja kampeaa itsensä istualleen.
"Nouse ylös, mun on ehdittävä kotiin ennen tulemista takaisin töihin ja sut on saatava kotiin. Hop hop, liikettä nyt!" sanon reippaasti vaikka minusta ei tunnu siltä. En ole nukkunut kunnolla ja syntymämerkin arvoitus vainoaa minua. Olen rättiväsynyt.
"Haista paska, mä pääsen yksinkin kotiin", Zayn sylkäisee sanat suustaan, mutta irvistää sitten ja pitelee otsaansa.
"Joo, niin varmaan. Sä voit tulla hakemaan autosi myöhemmin. Mä vien sut nyt kotiin", sanon. Zayn murisee jotakin matkallaan vessaan ja minä korjaan patjat ja tyynyt sun muut lattialta. Kymmentä minuuttia myöhemmin livahdamme työntekijöiden pukuhuoneen kautta takapihalle ja menemme sieltä minun autolleni. Koko matkan vastaanotoltani autolleni minun pitää maanitella toista tulemaan kanssani minun autollani, ja lopulta hän suostuu. Hänen katseensa käy hänen autossaan, mutta minä katsahdan häneen.
"Älä yritäkään. Jos sä nyt menet autollesi etkä anna mun viedä sua kotiin, mä ilmoitan poliisille susta", pelottelen.
"Et sä tekis niin", Zayn sanoo, mutta hänen äänensä on epävarma.
"Sä et tahdo kokeilla", sanon ja heitän makuupussin, patjan, tyynyt ja peiton takapenkille ja änkeän sitten kuskin paikalle. Zayn istuu vastahakoisesti vierelleni ja katsoo koko ajan tuimana eteenpäin, kun minä käynnistän auton ja käännyn pois hoitolan pihalta. Laitan radion päälle ettei autossa olisi niin hiljaista. Ensimmäinen biisi Imagine dragonsin levyltä pyörähtää soimaan, mutta en jaksa vaihtaa radiolle.
"Imagine dragons? Sä tykkäät?" Zayn kysyy yhtäkkiä ja kuulostaa kiinnostuneelta. Tai niin kiinnostuneelta kuin hän vain voi.
"Joo", sanon ja hymy kiipeää suupieliini.
"Kovakin fani?"
"Äh, en nyt sentään. Kunhan välillä laitan joitakin biisejä soimaan ja silleen", sanon arkisesti ja naurahdan. Zayn nyökkää ja vajoaa jälleen pieneen, krapulaiseen maailmaansa. Joudun kiskomaan hänet siitä melkein heti, kun seisomme valoissa.
"Mihin suuntaan tästä?" kysyn.
"Aa, hmm, tästä suoraan, toisesta käännöksestä oikealle ja sitten kaksi seuraavaa käännöstä siitä vasemmalle", Zayn mutisee. Hän tuijottaa ulos ikkunasta kuin ei olisi tässä maailmassa, mutta näen kuinka hänen kätensä taputtaa hänen reittään musiikin tahdissa. Valot vaihtuvat, enkä voi jäädä tuijottelemaan eteenpäin, vaan polkaisen kaasua ja yritän seurata Zaynin ohjeita, jotka hän joutuu välillä toistamaan minulle kun unohdan kääntyä.

"Mikä talo?" kysyn ja katselen tuulilasista ulos ajaen hiljaa eteenpäin. Täälläpäin talot ovat pikkuisia ja aika kauheassa kunnossa. Ei tätä slummialueeksi voi kutsua, mutta ei täällä rikkaatkaan asustele. "Tuo harmaa", Zayn sanoo ja osoittaa ettenpäin. Pieni harmaa talo nököttää pikkuisen nurmikkopalstan päällä. Talo on kieltämättä rohmahtamisepisteessä, mutta en sano sitä ääneen. Nyökkään vain ja ajan talon pihaan. Sitten pysäytän auton ja sammutan sen. "Joo mä menenkin tästä", Zayn sanoo ja näyttää kiusaantuneelta.
"Pidä huoli itsestäsi", sanon. Zayn katsoo minua ruskeilla silmillään jäätävästi. Hän on taas muuttunut etäiseksi ja raivoisaksi sekunneissa.
"Sitähän mä olen tässä yrittänyt tehdä jo monet vuodet", hän kivahtaa. Hän näyttää itseasiassa hurjan seksikkäältä tuijottaessaan minua raivoisasti. Läimäytän itseäni mielessäni ja kehoitan itseäni pitämään jalat maassa ja jäitä hatussa. Zayn kääntää katseensa pois minusta, astuu ulos autosta ja marssii kohti kotioveaan läimäytettyään autoni oven kiinni vimmaisella voimallaan. Yhtäkkiä tajuan, että hänen takkinsa on unohtunut autoon ja minun on avattava ovi ja huudettava hänen nimeään. "Zayn", huudahdan ennen kuin hän ehtii ovelle. Zayn käännähtää hitaasti kohtaamaan minut ja hetken ajan kuvittelen näkeväni toivoa hänen silmissään, jotka kuitenkin tuijottavat minua kyllästyneesti. Heilutan hänen tupakalta ja alkoholilta haisevaa takkiaan pääni yläpuolella. Zayn harppoo minua kohti sanaakaan sanomatta ja tempaisee takin käsistäni. Sitten hän pikakävelee ovelle ja minä huudahdan:
"Ole hyvä!" Samalla hetkellä Zayn avaa kotinsa etuoven ja livahtaa sisälle taloon. Minä huokaan, suljen auton oven ja lähden etsimään tietäni kotiin.

Olen juuri ajallani valmis ja ehdin jopa töihinkin vielä. Ensimmäinen asiakkaani on hiukan myöhässä, joten minulle jää hetki aikaa ajatella. Ajattelen Zayniä, Steveä ja itseäni. Ehkä minä vain näin harhoja. Minä kuvittelin koko jutun. Mutta vaikka yritän ajatella noin, päässäni on se pieni ääni joka kertoo minulle, etten ole voinut kuvitella. Mutta jospa se ei liitykään tähän. Jospa se on vain jokin muu syntymämerkki, ja se syntymämerkki joka määrittää sielunkumppanin on hänellä jossakin muualla. Tyrskähdän hysteerisesti kun ajattelen kaikkia mahdollisia paikkoja joissa hänellä voisi olla syntymämerkki. Pudistan kuitenkin päätäni ja otan kasvoilleni ammattimaisen neutraalin ilmeen. Tai ainakin toivon sen näyttävän siltä. Sitten oveen koputetaan ja asiakkaani saapuu sisään. Tai ainakin niin minä luulen, kunnes näen Zaynin seisovan oviaukossa hartiat jännittyneinä, kädet tiukasti nyrkissä ja ruskeissa silmissä armoton tuijotus.
"Zayn?" kysyn tyhmästi.
"No minähän se. Saanko mä tulla vai pitääkö mun vielä odotella sitä istunnon alkua?" hän kysyy hiukan töykeästi. Katson häntä kummissani. Sitten kuulen särisevän äänen, joka ilmoittaa minulle, että Zayn onkin päivän ensimmäinen asiakkaani, hän otti ajan peruutuspaikalta. Asiakas, jonka piti ensin tulla, on siirretty perjantaille. Huokaisten viittaan Zayniä käymään sisään, ja hän sulkee oven jäljessään. Sitten hän istuu eteeni ja avaa suunsa ennen kuin minä ehdin aloittaa puhumisen.
"Miksi sä olet mulle kiltti?" hän kysyy.
"Anteeksi?" kysyn ihmeissäni.
"Sä kuulit kyllä kysymyksen. Vastaa siihen." Hän on menettämässä hermonsa ja sen kuulee hänen äänestään, joka on kuin uhkaavaa murinaa.
"Mä olen sulle kiltti koska... Koska mun kuuluu olla. Ja koska mä haluan olla", sanon enkä ole itsekään varma miten vastaukseni pitäisi tulkita. Vääntelehdin tuolillani, hänen katseensa tekee oloni epämukavaksi.
"Miksi sä haluat olla mulle kiltti?" Zayn kysyy ja minä katsahdan häneen entistä hämmentyneempänä.
"Koska... Se vain menee niin." Olen aivan hukassa, en keksi hyviä vastauksia hänen tiukkoihin kysymyksiinsä ja hänen katseensa ja jännittynyt asentonsa tekee tilanteesta enemmän poliisikuulustelumaisen. Huoneessa tuntuu olevan liian vähän happea.
"Mitä sä tahdot vastineeksi tästä kaikesta kiltteydestä? Sä voit lopettaa teeskentelyn ja kertoa yhtä hyvin nyt. Mitä sä haluat musta?" Zayn kysyy ja nojautuu pöydän ylitse. Hän nousee seisomaan tuoliltaan ja hänen kasvonsa ovat aivan lähellä omiani. Tunnen hänen hengityksensä kasvoillani kun yritän sisäistää kysymystä.
"En mä tahdo mitään vastineeksi", sanon ja nielaisen. Olen aika varma että Zaynkin kuulee sen, sillä hänen suupielensä kääntyvät ivalliseen hymyyn ja hän nojaa käsivarsiinsa.
"Mä tulen vielä saamaan ne vastaukset, Kate", hän sylkäisee nimeni ja katsoo sitten taas minua. "Sä tulet kertomaan mulle ne kaikki", hän kuiskaa korvaani ja vetää mustan bleiserini olkapään alas niin että oma olkapääni ympyränmuotoisine syntymämerkkeineen tulee näkyviin. Zayn katsoo kohtaa merkitsevästi hymyillen ja astelee sitten ulos huoneesta sanaa sanomatta, kääntymättä katsomaan taakseen.