It's my life - 6

Aika ennen kesälomaa on töissä kiireisin. Kahvila jossa olen töissä avautuu tunnin aikaisemmin, menee tunnin aikaisemmin kiinni ja nyt ulkoterassi on avattu. Olen muuttanut työvuoroni aamuvuoroiksi, ja pääsen siis jo yhdeltä kotiin joka päivä. Äiti on töissä joka päivä neljään, ja hän vie minut harkoituksiin tullessaan kotiin. Kesäesityksemme lähestyy, ja harjoittelemme Sammyn kanssa tanssia vapaa-ajallamekin. Päiväni ovat täynnä menoa ja meininkiä, töitä, aurinkoa, uimista, tanssia, ruokaa enkä ehdi ajatella Niallia kuin silloin tällöin. Silloin kun hän käy mielessäni, yritän karistaa ajatukseni jonnekin kauas pois, koska en tahdo niiden pilaavan päivääni. Keikkakinn mietityttää minua, mutta en voi enää kieltäytyä. Olen jo kiittänyt äitiä, ja sanonut hänelle meneväni mielelläni. En voi kertoa hänelle että valehtelin.

"Mä oon ihan poikki. Luojan kiitos huomenna on jo loman eka päivä... Mitä sulla on suunnitelmissa?" Sammy kysyy kun odottelemme esityksen jälkeen kyytejämme kotiin.
"Niimpä. Mä meinasin mennä iskän luokse sitten vähän keikan jälkeen ja muuten olla sitten kotona vaan", sanon. Sammy nyökkää ja potkiskelee hiekkaa tennareidensa kärjillä. "Entä sä?"
"No kotona ollaan ja sitten mennään mummin ja vaarin mökille Portugaliin koska mummilla on seitsenkytvuotispäivät enskuussa", Sammy hymyilee.
"Siistiä, Portugaliin", sanon ja nyökyttelen.
"No onhan se... Mut oon käyny siellä niin monesti ettei se enää tunnu kovinkaan erikoiselle."
"Mmh", hymähdän. Sammyn perheen citymaasturi kaartaa eteemme ja Sammy sanoo minulle heipat. Sitten hän hölkkää autolle ja avaa oven. Vilkutan punapäälle kun auto kääntyy parkkipaikalta. Sammylläkään ei ole omaa autoa, mutta hänellä on jo kortti. Waynen perheen tämänhetkinen niukka rahatilanne ei anna myöten, eikä Sammy näin ollen saa omaa autoa.

Odotan äitiä vielä vähän aikaa. Kun hän lopulta ajaa autonsa vähän matkan päähän minusta, kävelen auton luokse, istun sisään ja vedän oven kiinni.
"Hei Ivy", äiti hymyilee.
"Hei", sanon, laitan turvavyön kiinni ja heitän mustan Adidaksen laukun takapenkille.
"Oliko hyvä esitys?" äiti kysyy ja lähtee ajamaan.
"No joo. Kat vähän mokasi mutta muuten ihan okei", kerron ja painan väsyneet silmäni kiinni.
"Vai niin. Mä oon sitten tehny ruoan valmiiksi. Mun pomo muuten soitti mulle ja mä joudun tuuraamaan Anastasiaa siellä kokouksessa tänään, eli oot sitten yksin kotona tän yön", äiti kertoo. Avaan silmäni ja katson häntä silmät lautasen kokoisina.
"Voiko se yhtäkkiä tosta vaan soittaa ja sanoa että sun on pakko lähteä?" kysyn. Taas yksi päivä jolloin olen ihan yksin. Yksinolo on kivaa, mutta sitten kun olet puolet vuodesta ihan yksin, se alkaa tympiä.
"Hmm, kyllä hän kai sitten voi. Mutta mun on silti mentävä, oli se mahdollista tai ei", äiti päättää.
"No okei", huokaan ja painan pääni auton ikkunaa vasten.
"No älähän nyt. Pyydä vaikka Sammy käymään jos tahdot. Kunhan niistä ei sitten tule mitkään hirveät sadan hengen bileet joissa liikkuu alkoholia ja vaikka mitä", äiti sanoo. Puoliksi leikillään, puoliksi tosissaan. Kyllä hän luottaa minuun, mutta koska olen jo kokeillut vaikka mitä, hänen täytyy aina varoittaa minua.
"Pyh. Mua ei enää kiinnosta polttaa, eikä pitää mitään älyttömiä bileitä joissa kaikki vetää lärvit ja oksentelee ympäriinsä. Kerta riitti jo", sanon ja irvistän.
"Niin mullekin. Mutta hyvä näin. Kyllä mä suhun luotan", äiti sanoo. Pysähdymme valoihin, ja kun valo on vihreä, ajamme reippaasti kotiin.

Nälkäisenä ja hikisenä astun sisään taloon, ja jo matkalla olen päättänyt mennä ensin suihkuun. astun siis omaan huoneeseeni, riisun vaatteet ja laitan ne pyykkikoriin omassa kylppärissäni. Sitten väännän suihkun hanan auki, odotan että sieltä tulee lämmintä vetää ja astun suihkun alle. Pesen nopeasti hiukseni omenalle tuoksuvalla shampoolla ja sitten hieron saippuaa iholleni. pesen sen pois, kääriydyn valkoiseen pyyhkeeseen ja kuivaan hiukseni hiustenkuivaajalla melkein kuiviksi. Sitten puen päälleni topin ja lökärit, ja menen alas syömään.

Äiti lähtee kuudelta, ja minä olen soittanut Sammylle. Hän tulee puolentunnin päästä, mikäli hän ehtii siieksi. Jos ei, hän on täällä viimeistään seitsemältä. Hän lupasi tuoda elokuvan ja herkkuja. Olen syönyt jo ruoan, ja päätän mennä takapihan keinuun istumaan, koska aurinkokin paistaa vielä. Otan puhelimen mukaani, ja istun keinussa keinuttelemassa selaillen Twitteriä, Facebookkia ja Instargamia. Säikähdän kun värinällä oleva puhelimeni alkaa väristä ja soittajan numero välähtää ruudulle. En tunnista numeroa, mutta vastaan silti.
"Hei! Kuka tää on?" kuuluu miehen ääni toisesta päästä. Nostan kulmakarvojani ja räplään kynsiäni kun vastaan:
"Ivy, ja kuka sä sitte oot?"
"Puhelin tänne Louis!" kuuluu huuto kauempaa luurin toisesta päästä.
"Louis Tomlinson", kuuluu vastaus ja naurua. No niimpä tietenkin. Tiedän kuka hän on, mistä teidän hänet ja se saa sydämeni heittämään volttia.
"Mistä sä sait mun numeron?" kysyn kylmästi. Toisesta päästä kuuluu kolinaa, naurua ja sitten henägstynyt vastaus:
"Niallilla oli se täällä puhelimen muistissa nimettömänä. Aateltiin soittaa ja kattoo kuka täältä sit vastaa."
"Kuulostaapa aikuismaiselta", sanon kyllästyneesti.
"NYT SE SAATANAN PUHELIN TAKAS MULLE!" kuuluu karjaisu, jonka voisi kuvitella kuuluvan Niallille.
"Ops, nyt se suuttu. No heippa sitte", Louis nauraa ja katkaisee puhelun. Katkaisen itsekin tuuttauksen joka korvaani kuuluu, mutta jään keinuun istumaan erityisen hämmentyneenä. Miksi Niallilla on minun numeroni? Mihin hän sitä tarvitsee? On totta, että minulla ja hänelläkin kai on sama numero kuin silloin pienempänä, mutten uskonut että hänellä on se enää. Kummallista. Alan taas keinua ja vajoan ajatuksiini.

"Ivy!" kuuluu huuto etupihalta. Sammy.
"Takana!" huudan. Sammy astelee takapihalle omenapuiden välistä ja heiluttaa kädessään muovipussia.
"Leffaherkkuja", hän virnistää. Nousen ylös keinusta hymyillen laimeasti ja ohjastan vieraani sisään taloon.

Kesäloman alku menee rannalla. Muutamana päivänä vain tulee vettä taivaan täydeltä, ukkonen on harvase päivä ja joka päivä on tosi kuuma. Minä ja Sammy, sekä tanssiryhmämme Kat ja Elena grillaamme itseämme rannalla, ja keikan alla olen jo erittäin ruskettunut. Helposti palava Sammy on jo melkein punainen muutenkin kuin hiuksista, ja hän valittaa yhtenään kuinka hänen ihoaan kihelmöi. Sairauksia fobiaan asti inhoava Sammy pelkää jo saaneensa ihosyövän.

Herään muutama päivä ennen keikkaa jo kuudelta aamulla, ja vaikka minua väsyttää, menen lenkille. Selvitän ajatuksiani, jotka ovat kiertäneet kehää, surranneet päässäni monena päivänä. Setvin tunteitani jotka ovat yhtä kaikki aivan sekaisin ja kun pääsen kotiin, olen entistä hämmentyneempi. Katson kelloa ja päätän aloittaa päiväni. Käyn suihkussa, syön aamiaisen ja menen sitten Katin kanssa lähimpään ostoskeskukseen. Tarvitsen muutaman paidan ja ehkäpä housut keikalle. Haluan näyttää hyvältä nyt kun se on mahdollista, ja ihan vain itseäni varten.