"IVY!" kuulen huudon takaani ja käännyn katsomaan kuka kaipaa minua. Niall Horan, paras ystäväni, juoksee takanani ja pysähtyy viereeni.
"Heippa", sanon ja väläytän hieman hengästyneelle pojalle hymyn.
"Moi. Mä yritin etsii sua tunnin jälkeen aulasta mut en löytäny... onneks mä kuitenki nyt löysin sut", Niall sanoo. Hänkin hymyilee minulle ja kun käännyn lähteäkseni kävelemään ulos koulumme porteista, Niall tulee vierelleni.
"Oliks sulla sitten jotain asiaa?" kysyn.
"Ei mulla sen kummempaa, aattelin vaan että tuutko hengaamaan meille tai jotain näin perjantain kunniaks", Niall selittää. Kohautan olkapäitäni joita himmeä auringonvalo lämmittää ohuesta villatakista huolimatta. Tennarimme narskuvat tien pintaa vasten kun käännymme ulos koulun porteista ja sitten vasemmalle risteyksestä. Kuljemme hiljaisuudessa - mutta tämä hiljaisuus on luonnollista ja rauhallista.
"No vaikkapa", sanon lopulta.
"Okei", Niall vastaa. Kävelemme taas ympärillämme leijuvassa hiljaisuudessa eteenpäin pitkin Mullingarin katuja kohti Niallin ja hänen perheensä taloa. Ohitamme pienen lammen, jossa uiskentelee joitakin lintuja. Aurinko painuu pilvien taakse, mutta ilma on edelleen kesäisen lämmin.
"Kuvittele, enää kuukausi ja sit me ollaan vapaita tekemään mitä halutaan melkein kaks kuukautta", Niall sanoo rikkoakseen hiljaisuuden.
"Nii. Mut se on mun mielestä vähän liian pitkä aika", marisen. Niall naurahtaa kevyesti. Koulunkäynti on aina ollut kidutusta. Olen surkea erityisesti kemiassa ja fysiikassa, ja opettaja joka meitä opettaa noissa aineissa, on ottanut minut silmätikukseen. Maanantai ja keskiviikko ovat piinaa edellä mainitusta syystä.
Tuuli heilauttaa puiden latvoja kevyesti. Käännymme puistoon, jonka läpi menemme aina Niallin luokse lyhentääksemme matkaa. Hiekkatiellä näkyy heikosti ihmisten kenkien ja koirien tassujen jälkiä. Sora rahisee kun kävelemme eteenpäin, ja aurinko putkahtaa esiin pilvilautan takaa.
"Voitaisko me käydä matkalla Coffeeshopissa ostamassa minttukaakaot?" Niall kysyy. Vesi herahtaa kielelleni. Minttukaakao on aivan taivaallista.
"Joo käydään vaan", sanon hymyillen. Olemme jo melkein kävelleet puiston lävitse, ja kun pääsemme hiekkatieltä takaisin asfaltoidulle kävelytielle, kävelemme suojatien kohdalle ja odotamme että pääsemme tien ylitse. Tien toisella puolella näkyy pikkuinen kahvila, Coffeeshop. Kun katson tarkasti, näen ettei sisällä istu kovinkaan montaa ihmistä.
"Ivyyy...", Niall kutsuu minua nimeltä.
"Sori, jäi jäätämään", naurahdan ja hölkkään hänet kiinni kun hän ylittää katua.
"Aina", Niall vastaa. Tönäisen häntä leikilläni olkapäähän. Kävelemme Coffeeshopin ovelle ja Niall avaa sen minulle.
"Kiitos", sanon ja astun Horanin edellä sisään lämpimään, kahvin ja tuoreiden leivonnaisten tuoksuiseen kahvilaan. Kävelemme rinnatusten tiskille.
"Mä maksan", Niall sanoo, "ota mitä haluat."
"Mä maksan ite", sanon ja luon Nialliin tuiman katseen. Kinastelemme vielä hetken, kunnes Niall luovuttaa ja saan itse maksaa. Otan minttukaakaon aivan kuten Niall, ja pienen vaaleanpunakuorrutteisen donitsin. Niall ottaa pienen lihapiirakan ja maksettuamme istumme ikkunapöytään, joka on vakiopaikkamme. Lösähdän toiselle punaisista nahkasohvista, Niallia vastapäätä. Kurkimme viherkasvin takaa kahvilan menoa ja syömme jutellen aina välillä.
"Nam. Mä sitten rakastan tätä kaakaota", huokaan ja heilutan mukiani niin, että kaakao pyörteilee kupissa. Sitä on enää vähän jäljellä.
"Jep", Niall vastaa ja haukkaa palan lihapiirakastaan. Olen oman donitsini jo syönyt.
"Mitkä on meidän suunnitelmat?" kysyn ja nostan taas kupin huulilleni juodakseni siitä. Lämpöinen kaakao valuu kurkustani alas ja lämmin, rento tunne leviää joka puolelle kehoani.
"Ei oikein mitkään. Mennään meille ja ollaan vaan", Niall sanoo kohauttaen olkapäitään. "Ellet sä sitten halua tehdä jotain muuta. Katsoa elokuvaa tai mennä johonkin...", poika jatkaa.
"Ei, pelkkä hengailu käy", sanon ja hymyilen. Heilautan puolipitkät, ruskeat hiukseni selkääni ja juon loput kaakaosta. Niallkin on jo ehtinyt aterioida, joten viemme kupit ja lautaset palautustelineeseen ja astumme ulos kahvilan lämmöstä. Ilma ulkona on viilentynyt nopeasti, ja pilvet ovat tummuneet uhkaavasti. Kiirehdimme askeliamme kun matkaamme sen pienen matkan jonka Niallille pääsy vaatii.
Niall avaa kotinsa valkoisen oven. Astumme sisään siistiin taloon, josta huokuu lämmin tunnelma, ja poika sulkee oven perässämme. Heitämme kenkämme kenkätelineeseen, ja menemme ylös Niallin huoneeseen. Herra menee vaikeaksi huomattuaan huoneensa sotkuisuuden.
"Tääl on aikamoinen siivo... Sori en ehtiny eilen illalla siivota kun luin siihen bilsankokeeseen", Niall pahoittelee katsellen ympärilleen vaatekasojen, lehtipinojen ja koulukirjojen keskellä.
"Ei se mitään", sanon ja lasken reppuni lattialle oven viereen. En itsekään ole mikään siivousintoilija, joten huoneen sotkuisuus ei haittaa minua. Siirrän kasan Niallin vaatteita sivuun ja istun ruskealle säkkituolille. Niall peittää sänkynsä vähän huolimattomasti ja lösähtää sille makaamaan kasvot kohti minua.
"Mua väsyttää", hän haukottelee. Hymyilen.
"No nuku", vastaan.
"Nytkö muka kun sä oot täällä ja mun pitäis vielä siivota ja kaikkee?"
"Mitä se haittaa vaikka mä oon täällä? Mä voin herättää sut vaikka tunnin päästä", sanon. Olin ollut Niallilla niin monen monituista kertaa että osasin jo olla täällä kuin kotonani.
"No ei mun tarvii nukkuu viel. Käyn sit vähän aikasemmin illalla", Niall hymyilee.
"Miten vaan", sanon ja nousen ylös säkkituoilta. "Mä taidan tehdä läksyt."
"Ehkä mäki sitte", Niall sanoo, nousee ylös ja raahustaa ottamaan reppunsa vaatekasan päältä. Minäkin otan reppuni, kaivan koulukirjani esille ja penaalin myös. Sitten odotan kun Niall on saanut kirjat käsiinsä ja mietimme vastauksia yhdessä.
Kuulemme oven kolahduksen, ja tervehdyksen. Niallin veli Greg on tullut kotiin. Tyhjänpäiväinen juttelumme lakkaa ja päätämme yhdessä tuumin lähteä ulos. Nousemme ylös, ja minä nappaan reppuni mukaan. Astelemme alakertaan ja laitamme kengät jalkaan.
"Niall?" kuuluu kysymys talon uumenista. Niall nappaa ohuen kevät takin naulasta ja huutaa menevänsä ulos.
"Tuun kun tuun", hän jatkaa ja ottaa avaimet taskuunsa. Hän tarkistaa puhelimensa mukanaolon ja sitten astumme valkoisesta ulko-ovesta ulos entistä viileämpään ilmaan ja tihkusateeseen. Poikkeamme meillä viemässä reppuni sinne ja hakemassa minullekin takin, ja sitten menemme puistoon. Kävelemme ja juttelemme, nauramme ja teemme kaikkea typerää. Kun alkaa sataa oikein kunnolla, me vain menemme puun alle istumaan olkapää olkapäätä vasten.
"Niall?" kysyn hetken hiljaisuuden jälkeen.
"No?" Niall vastaa. Epäröin hetken.
"Kai sä tiedät että mä rakastan sua?"
"Tiedän. Sä oot sanonu niin", Niall vastaa ja kuulen hänen äänestään kuinka hän hymyilee.
"Hyvä. Oot mun paras ystävä. Ollu ja tuut aina olemaanki", jatkan vielä.
"Samat sanat Ivy. Mäkin rakastan sua." Naurahdan. Ja sitten saan kylmää vettä taivaalta niskaani kun tuuli tuivertaa puiden latvoja ja riepottaa sadetta naamallemme.
"Hyi hemmetti. Mennäänkö teille kun ei täällä voi enää olla", Niall valittaa.
"Sä ootki sokerista. Mut okei, mennää vaa", sanon ja nousen maasta. Housuni ovat märät, ja minuakin kieltämättä palelee. Kävelemme meille niin nopeasti kun pystymme, ja käymme lämpimässä suihkussa, minä ensin. Niall vaihtaa ylleen joitain omia vaatteitaan joita hän on luoksemme unohtanut, ja minä vaihdan farkut lökäreihin ja topin sekä ohuen villatakin ylisuureen, yksiväriseen t-paitaan. Sitten käperrymme sohvalle kahden viltin alle ja juomme teetä katsellen samalla jotakin amerikkalaista komediasarjaa.
//tämmönen ois prologi mun uudesta tarinasta, ekasta tarinasta joka tähän blogiin tulee :) Kommentoikaa jooko, se auttais mua paljon, kertois tykätäänkö tästä vai ei, mitä pitäis parantaa jne. Uudesta luvusta en vielä tiiä millon tulee, mutta pyrin mahollisimman usein jatkamaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti