C'mon - 2

"Sarah Cast!" kaikuu luokassa huuto. Sarah nostaa päänsä pulpetilta katsellen ympärilleen särkevin silmin.
"Umh, niin?" hän kysyy nolona.
"Mikä on vastaus kysymykseeni?"
"Mi-mikä oli kysymys, sir?" Sarah kysyy ja tuntee kuinka häpeän puna kiipeää hänen poskilleen. Leyla, joka istuu hänen vieressään, näyttää syylliseltä, mutta Sarah vain hymyilee tälle.
"Aivan niin. Tämä on jo toinen kerta kahden viikon sisällä, kun sinut yllätetään nukkumasta luokassa. Siitä hyvästä menet puoleksi tunniksi jälki-istuntoon tänään kolmen jälkeen", herra Elliott määrää. Sarah huokaisee tylsistyneenä, vai että oikein jälki-istuntoa. Kun herra Elliott kääntyy taululle päin ja kirjoittaa tehtäväsivujen numerot liidulla tauluun, Leyla kumartuu kuiskaamaan Sarahille:
"Anteeksi etten herättänyt sua, mä tajunnut että se huomasi sun olevan unessa", Leyla pahoittelee.
"Äh, ei se mitään", Sarah sanoo hiljaa ja alkaa tehdä tehtäviä sivulta 35, käyttäen kirjaa välillä apunaan. Mitäköhän äiti mahtaa sanoa kun kuulee että toinen Castin tytöistä on joutunut jälki-istuntoon?

Leyla kävelee yksin kohti fysiikanluokkaa. Sarahilla ja Amandalla on tällä hetkellä yhteinen tunti matikkaa, Leylalla taas on hyppytunti. Hän asettelee reppuaan paremmin olalleen ja kävelee portaat ylös fyysiikanluokan ovelle. Hänen pitää palauttaa eräs essee, joka hänen oli määrä tuoda tänään opettajalleen. Hän koputtaa luokan oveen, ja odottaa sitten että joku tulee avaamaan.
"Aivan, aivan. Vien tämän rehtorille, hän osaa ehkä käsitellä tätä uutta oppilasta paremmin kuin minä!" kuuluu helisevää naurua.
"Kiitos oikein paljon", kuuluu paljon syvempi, miehisempi ääni. Sitten ovi avautuu, ja Leylan ohitse kävelee mies, joka on hänelle hieman liiankin tuttu ulkonäöltään. Zayn Malik, omassa persoonassaan. Leyla punastuu ja luo katseensa maahan vältellen katsekontaktia häntä pidemmän miehenalun kanssa ja hänen mentyään alakertaan Leyla astuu luokkaan kaivaen esseetä repustaan.
"Ai hei, Leyla", neiti Miller tervehtii.
"Päivää, neiti Miller", Leyla tervehtii kohteliaasti ja lyö paperinivaskan opettajansa pöydälle. "Tämän viimeinen palautuspäivä oli tänään."
"Aivan, kyllä. Kiitos", neiti Miller kiittää ja nappaa paperit käsiinsä. Sitten hän henkäisee katsellen pöytäänsä.
"Um, Leyla, viitsisitkö mitenkään juosta herra Malikin perään ja viedä hänen avaimensa hänelle takaisin?" neiti Miller kysyy ja ojentaa avainnippua kohti Leylaa. Hän huokaisee mielessään, mutta liisteröi kasvoilleen ehdottoman tekaistun hymyn ja nyökkää.
"Toki."
"Kiitos paljon, näemme sitten pian", neiti Miller hymyilee. Leyla nyökkää jälleen ja kävelee ulos luokasta. Hänellä on hyppytunnin jälkeen kemiaa, ja englantia.

Leyla kävelee kohti opettajainhuonetta, mutta vaikka hän käy siellä kyselemässä, ei herra Malikia ole näkynyt. Niinpä Leyla suuntaa kohti englanninluokkaa, mutta siellä ei ole tällä hetkellä yhtään tuntia. Leyla kuljeskelee käytävillä hyvän tovin, mutta päättää lopulta istua aulan reunoilla oleville penkeille ja odottaa josko tuo poikabändiläinen ilmaantuisi jostakin. Leyla lukee muutaman fysiikankappaleen ja kyselee itseltään haastavia kysymyksiä tehdäkseen itselleen selväksi mitä osaa, ja mitä ei. Kun hänen hyppytuntinsa on miltei ohitse, hän näkee vilauksen englanninsijaisestaan, ja lähtee tämän perään.
"Zayn!" Leyla huutaa lopulta, ja hänen äänensä kaikuu tyhjillä käytävillä. Hänen edellään kulkeva hahmo pysähtyy ja kääntyy häneen päin.
"Mä- Mun piti tuoda sun avaimet sulle, sä jätit ne neiti Millerin luokkaan", Leyla sanoo hieman hengästyneenä ja ojentaa avaimia kohti mustahiuksista. Tämä nappaa ne hänen kädestään hymyillen.
"Kiitos", miehen ääni saa Leylan sydämen tykyttämään lujempaa. Ei mikään ihme miksi kaikki ovat ihan rakastuneita siihen bändiin ja kaikkiin sen jäseniin. Vaikka tämä on heistä kaikista ehkä kuitenkin se nätein poika, Leyla ajattelee ja hymyilee päässään ajatuksilleen.
"Eipä kestä", Leyla sanoo ja kääntyy poispäin. Hän kävelee ripein askelin kohti fysiikanluokkaa, jossa hänen tuntinsa alkaa pian.

Päivä matelee eteenpäin. Äidinkielentunti ei tunnu koskaan tulevan, ja sitä edeltävään ruokailuunkin tuntuu olevan ikuisuus. Kun Sarah ja Leyla viimein odottavat ruokavälitunnin loppumista päästäkseen luokkaan, he käyttävät koko välitunnin puhumiseen. Sarahin mahassa kiertää, sitä pistelee jännityksestä. Eikä Leylakaan ole yhtään sen enempää hermostunut. Kellojen soidessa molemmat heistä ryntäävät ylös penkeiltä ja kävelevät vastakkaiseen suuntaan kuin Amanda. Amanda tuhahtaa, miksei hänelläkin voisi olla taas äidinkieltä. Hän nakkaa niskojaan, heilauttaa hiuksensa olkapäänsä ylitse ja kävelee kohti omaa luokkaansa, jopa hieman kateellisena sisarelleen ja ystävälleen siitä, että he saavat viettää tunnin sen maailman kuumimman ilmestyksen kanssa. Mutta sitten hän muistuttaa itseään siitä, että johan hänelläkin oli äidinkieltä, ei ole mitään syytä olla kateellinen. Näine ajatuksineen hän liittyy muiden luokkaan pääsyä odottavien joukkoon, kun samaan aikaan äidinkielen luokan edessä Leyla ja Sarah odottavat muiden oppilaiden tavoin, että Zayn avaisi heille oven luokkaan. Kun hän astelee luokan eteen mustissa farkuissa ja nahkatakissa hymyillen himmeästi, kaikkien päät kääntyvät hänen suuntaansa. Kukaan ei päästä ääntäkään. Zayn toivottaa kaikille hyvää päivää ja päästää hipihiljaisen porukan luokkaan sisään. Sarah ja Leyla istuvat omille paikoilleen luokan keskelle ja vaihtavat hermostuneen silmäyksen.

"Okei, koska olen uusi täällä, niin pidän nimenhuudon nyt ja yritän opetella teidän kaikkien nimiä. Mä olen Zayn Malik, ja mä toimin tehdän sijaisena sen aikaa että teille saadaan se oikea sijainen tänne sitten tuuraamaan teidän omaa oikeaa opettajaanne. Mutta alotetaankos me sitten?" Leyla kuulee kuinka hänen takanaan Austin ja Jerry juttelevat siitä kuinka kukaan tyttö ei enää ikinä katsoisi kehenkään muuhun tuon jälkeen. Leyla pyöräyttää silmiään, ja supattaa Sarahille, joka on myös kuullut keskustelun, kuinka hän inhoaa kateellisia ihmisiä. Sarah nyökkää. Ei hänkän heistä sen erityisemmin pidä, vaikka hän onkin erittäin kateellinen ihminen itse.
"Sarah Cast", Zayn huudahtaa, ja Sarah huudahtaa 'paikalla', samalla kun Zayn nyökkäilee itsekseen ja siirtyy eteenpäin listassa. Leyla odottaa vuoroaan malttamattomana.
"Ja Leyla Wolff." Leyla nostaa kätensä huutamisen sijasta, ja Zayn katselee häntä hymyillen. Ehkä tämä muistaa Leylan aamulta.
"Hyvä on. Mulle on annettu lista asioista joita te ootte käyneet näillä tunneilla aiemmin. Mutta kertaus on opintojen äiti, joten me kerrataan nyt hieman muutaman monisteen avulla, jotka mä jaan teille ihan pian", Zayn aloittaa tunnin. Hänen onnistuu piilottaa hermostuksesna oppilailta, muttei itseltään. Hän on esiintynyt monien, todella monien ihmisten edessä ja se on ehkä jännittänyt häntä vähemmän kuin se tilanne, jossa hän on nyt. Opettamassa lukiolaisille äidinkieltä äitinsä vaatimuksesta. Hänen tekisi mieli pudistaa päätään itselleen joka kerta kun hän ajatteleekin sitä, että otti tämän työn vastaan. Mutta ehkä hän ehtii tottua tähän. Ehkä.

//en tiiä, mun oli vaan pakko postata jonkunnäkönen luku tänne. Halusin tulla toivottamaan hyvää joulua kaikille :) + voitteko uskoo et Louis on 22?!
Mutta siis, HYVÄÄ JOULUA :) xx