Death is new beginning - 9

Seuraava aamu on yhtä harmaan sumun ja tuulen lennättämien lehtien sekamelskaa. Aurinko ei näyttäydy ollenkaan ja muutamia sadepisaroita tippuu taivaalta kuin helmiä rikki menneesä nauhasta. Ne iskevät ikkunaan ja pitävät omat kilpailut siitä kuka on ensimmäisenä valunut alas. En jaksa nousta ylös. Päätäni särkee pienesti ja jalkoihini myös. Kun lopulta kuulen pientä kolistelua käytävän päässä olevasta työhuoneesta, päätän että minun on kohteliaana emäntänä noustava ylös ja tarjottava yövieraalleni aamiaista. Nousen ylös, menen pikasuihkuun ja pesen hampaat. Sitten laitan nopeasti päälleni leggingsit ja villasukat, sekä siniruudullisen flanellipaidan jonnka hihat kääräisen nopeasti kyynerpäihini asti. Sitten meikkaan mahdollisimman luonnollisesti ja laitan kosteat hiukseni letille. Sitten ryntään keittiöön ja huomaan Harryn jo istuvan haukotellen pöydän ääressä.
"Huomenta", sanon ja astelen sivupöydällä omenakulhon vieressä olevan kahvinkeittimen ääreen. "Teetä vai kahvia? Omena - ja appelsiinimehua löytyy myös."
"Ööh, omenamehu käy hyvin", Harry vastaa ja pöyhii sekaisia kiharotaan.
"Selvä. Leipää, kananmunia, kylmiä lihapullia, omenoita, mitä haluut aamupalaksi?" kysyn ja etsin jääkaapista voita ja maitoa. Sitten otan muutaman kananmunan kennostaan ja etsin hellan alapuolella olevasta laatikosta paistinpannun. Laitan pannun levylle ja levyn päälle. Kun pannu on tarpeeksi kuuma, rikon kananmunat siihen.
"No heitä vaikka leipä", Harry haukottelee. Nyökkään selkä häneen päin ja voitelen sekä hänelle että itselleni palasen leipää. Kun kananmunat ovat valmiita, laitan ne kahdelle lautaselle ja asetan yhden lautasen sekä Harryn eteen että omalle paikalleni. Kahvi on jo ehtinyt tippua, joten kaadan sen mukiin ja lorautan joukoon maitoa. Sitten laitan mukin lautaseni viereen ja kaadan Harrylle mehun lasiin. Korjaan kaikki tavarat pöydiltä, laitan maidon ja voin takaisin jääkaappiin ja leivän leipälaatikkoon, ja istun Harryn eteen syömään. Syömme hiljaisina, kuunnellen ulkona riehuvan tuulen ulvontaa ja sateen ropinaa vasten kattoa.
"Kiitos, oli hyvää", Harry hymyilee syötyään paistetun kananmunansa ja haukkaa leipää.
"Eipä mitään, kiva että tykkäsit", vastaan suu täynnä - ai ai ai - ja nielaisen.
"Mitä sä teet tänään?" Harry kysyy oltuamme taas hetken keskinäisessä hiljaisuudessa.
"En varmaan mitään. Menen ehkä kattomaan Annieta, jos se päästää mut sisään taloonsa", sanon kohauttaen olkiani. Nousen pöydästä ja korjaan sekä minun että Harryn lautaset tiskikoneeseen. Sitten palaan paikalleni juomaan kahvini ja syömään leipäni loppuun.
"No tuota. Me voitaisi keksiä jotakin... Mennään vaikka keilaamaan jos ei muuta keksitä. Kysytään poikia mukaan", Harry sanoo innostuneena. Naurahdan.
"Oon ihan surkea keilaaja", valitan hymysuin, vaikka olenkin syvällä sisimmässäni innoissani ideasta.
"Äh, älä nyt. Sä oppisit nopeesti", Harry kannustaa. Hän hotkaisee leipänsä ja juo mehunsa loppuun. "Tuuuuu nyyyt!"
"No mee nyt sit jo soittaa niille kavereilles että onko ne halukkaita tulemaan meidän kanssa", naurahdan. Harry hymyilee leveästi ja pinkaisee yläkertaan huutaen nopeasti kiitoksen. Pyöritän hymyillen päätäni, syön leivän loppuun ja kaadan lopun kahvin viemäriin. Ei liikaa kofeiinia minulle kiitos. Laitan mukini ja Harryn lasin tiskikoneeseen, pyyhin pöydän ja kävelen yläkertaan.

"Noh, mä soitin ja Louis on menossa ulos Eleanorin kanssa joten se on pois laskuista. Liam sanoi tulevansa, samoin Niall. Ja Zayn sanoi tulevansa myöhemmin, jos ehtii. Sillä oli joku juttu, niinkuin se salamyhkäisesti itse sanoi", Harry ilmoittaa kun tulen työhuoneen ovelle päästääkseni ilmapatjasta ilmat ja viedäkseni lakanat pesuun.
"Okei", nyökkään ja astelen Harryn ohitse kohti patjaa. Sitten vedän lakanat lattialle ja teen niistä keon. "Voitko sä viedä noi mun ja Benin makuuhuoneessa olevan kylppärin pyykkikoriin?" kysyn ja etsin ilmapatjasta tapin, joka pitää ilman patjan sisällä. Avaan sen ja tallon patjan päällä. Ilma kulkeutuu suhisten ulos.
"Juu", Harry hymyilee, ottaa kiinni laknoista ja kiikuttaa ne pois näkyvistä. Minä taas kääräisen tyhjän patjan sille tarkoitettuun pussiin ja vien sen kodinhoitohuoneen kaappiin. Sitten kävelen takaisin ylös ja omaan huoneeseeni. Harry seisoo sängyn vieressä ja katselee kuvaa minusta ja Benistä. Se on se sama, joka on nököttänyt Benin yöpöydällä jo pitkään. Kopsautan oikean käden rystyset vasten valkoista ovea ja Harry säpsähtää hieman.
"Näytätte onnellisilta", Harry sanoo ja viittaa laajalla kaarella kohti kuvaa. Astun sisemmälle huoneeseen ja katsahdan kuvaa itsekin.
"Niin näytetään", sanon hiljaa. On outoa puhua preesensissä, aivan kuin Ben olisi vielä täällä. Tunnen kurkussani tutun palan, joka ei lähde rykimällä. Revin katseeni kuvasta ja katselen sen sijaan Harryn ohitse ikkunasta ulos. Hiljaisuuden jatkuessa kuulen selvästi kuinka pisarat hakkaavat peltikattoa lakkaamatta.
"Toivon todella että hän olisi täällä. Kauniin tyttöystävänsä luona, meidän luonamme", Harry sanoo haikeasti ja jotenkin runollisesti. Rykäisen punastuneena imartelevista sanoista.
"Mäkin toivon. Liian kovasti", sanon hiljaa. Ääneni on kuin kuiskaus. Mutta Harry kuulee sen. Hän nyökkää. Siirrän katseeni hänen silmiinsä, jotka kiiltelevät epäilyttävästi.
"Älä vaan ala itkeä. Muuten mäkin alan, ja siitä ei sitten tuu loppua", varoitan hiljaa.
"En ala", Harry sanoo ja tuijottaa minua takaisin. Hetki tuntuu kestävän pitkään, vaikka se onkin todellisuudessa varmasti vain muutamia sekunteja. Sitten kuuluu puhelimen sointia, ja Harry rikkoo katsekontaktimme rientääkseen vastaamaan. Väistän häntä ja kun kuulen hänen vastaavan, lysähdän sängyn reunalle istumaan. Mitä äsken tapahtui?

"Zayn ilmoitti tulevansa myös. Se sai sen asiansa hoidettua", Harry ilmoittaa tullessaan takaisin. Katsahdan häneen, mutta en silmiin. Jonnekin sinnepäin. Sitten käännän pääni ikkunaa kohden ja tuijottelen ulos vastatessani:
"Okei. Pitäisikö meidän sitten alkaa jo mennä?"
"Joo. Kuule, mennään junalla. Mä jätän autoni tänne ja tuun hakemaan sitten kun ollaan keilattu tarpeeksi", Harry vastaa.
"Selvä, ihan kuinka tahdot." Nousen sängyltä ja alan pakata siihen samaan Niken laukkuun puhelintani, lompakkoani, avaimiani ja kaikkia muita tavaroitani. Harry kääntyy kannoillaan ja astelee ilmeisesti työhuoneeseen. Pakattuani kaiken menen alakertaan ja laitan eiliset mustat Converset jalkoihini ja vedän mustan nahkatakin niskaani. Harry tulee rappuset alas harmaissa lökäreissään ja mustassa normaalissa t-paidassaan. Hänkin vetää kengät jaloihinsa ja mustan takin päälleen.
"Mennään." Nyökkään ja avaan meille oven. Harry sulkee sen perässään ja minun on pakko jättätyä jälkeen kokeillakseni onko ovi lukossa. Sitten menemme odottamaan linja-auton tuloa. Harry yrittää nostella takkinsa vähäisiä kauluksia suojatakseen naamaansa ja lopulta minun on hölkättävä kotiini hakemaan hänelle pipo ja huivi. Kun lopulta nousemme bussiin, ajelemme sillä juna-asemalle ja nousemme seuraavaan Lontooseen vievään junaan. Matka menee mukavasti ilman enempiä fanipiirityksiä ja paprazzihyökkäyksiä. Pääsemme Lontooseen ja otamme taksin asemalta keilahallin eteen. Niall, Zayn ja Liam ovat jo paikalla. Meille on varattu muutama rata, ja huomaan muutaman isokokoisen miehen pitävän silmällä poikia ja minua. Onneksi porukkaa ei juurikaan ole, joten haettuamme keilaukseen sopivat kengät, voimme aloittaa. Minä katselen muutaman kierroksen, sitten minunkin on heitettävä palloa ja osallistuttava poikien kyhäämään leikkimieliseen kilpailuun. Harry neuvoo minulle miten palloa heitetään ja ja mistä pitelen kiinni. Hän seisoo koko ajan lähellä minua, ja tulen itsestäni erittäin tietoiseksi. Onnistun mokaamaan pari ensimmäistä heittoani vain Harryn takia. Sitten ravistelen itseäni henkisesti, pakotan itseni rentoutumaan ja huomaan pitäväni keilaamisesta, vaikka olenkin siinä erittäin surkea. Ja koska kisoissa on aina voittaja, Harry julistetaan sellaiseksi. Kisan loputtua pojat vierittävät vielä muutamat pallot kohti keiloja ja aiheuttavat kilinää ja kolinaa niiden kaatuessa pitkin pituuttaan. Minä vain katselen. Kun pojat ovat saaneet tarpeekseen, päätämme yhteistuumin lähteä johonkin kahvilaan istumaan hetkeksi. Autolla tullut Niall toimii kuskinamme ja ajamme keilahallilta kymmenisen minuuttia hieman ydinkeskustan ulkopuolelle. Niall pysäyttää klassisesti sisustetun kahvilan ulkopuolelle ja me hyppäämme autosta ulos. Sitten juoksemme kaatosadetta pakoon kahvilan sisään ja tilaamme kukin mitäkin juomista. Minä ja Harry kinaamme hetken siitä kumpi maksaa minun kahvini, ja lopulta luovutan maksajanroolin hänelle, vaikkakin vastahakoisesti. Istumme loossimaiseen pöytään ja juttelemme. Muutkaan pojat eivät ole hassumpia kun heihin tutustuu, päinvastoin. Minulla on erittäin hauskaa. Harmi vain että kaikki hyvä loppuu aikanaan ja Zaynin on lähdettävä. Päätämme Harryn kanssa olla seuraavia ja Niall kuskaa meidät rautatieasemalle samalla kun hän vie Liamin kotiin. Hyppäämme Harryn kanssa junaan ja ajelemme takaisin meille päin. Sade ei ole hellittänyt hetkeksikään, ja kun pääsemme takaisin minun luokseni, en edelleenkään tahdo lähettää Harrya ajamaan tuollaiseen rankkasateeseen. Niimpä hän jää toiseksikin yöksi. Istumme sohvannurkassa katsomassa elokuvaa ja syömässä pitsaa koko loppuillan.

//joo, jotakin oli kirjoitettava ja tämmönen nyt sitten tuli tästä luvusta. Mä meen nyt nukkumaan, öitä