Death is new beginning - 8

Herään perjantaiaamuna jo ennen yhdeksää. Ensimmäisenä silmien avaamisen jälkeen etsin seeprakuosilla koristetun kuoren peittämää iPhone 4:stani. Kun hoksaan sen yöpöytäni päällä, kurkotan sitä kohti ja laitan Annielle viestin. Sitten nousen ylös, menen vessaan pesemään hampaat ja sitten menen alakertaan syömään aamupalaa. Aamiaisen jälkeen nousen rappuset takaisin ylös ja menen meikkaamaan. Laitan hiukseni nutturalle ja painan päähäni kokomustan pipon. Sitten etsin vaatekaapistani valkoiset rintaliivit ja laitan ne päälleni. Heitän yöpaitanani toimineen suuren t-paidan pyykkikoriin ja sitten otan kaapista mustat pillifarkut, mustan topin ja normaalin sinisen farkkupaidan, jonka jätän auki. Mustat nilkkasukat saavat seurakseen mustat converset. Sitten katselen peilikuvaani tyytyväisenä. Vedän suuni hymyyn ja sitten kuulen puhelimeni soivan sängyn päällä. Nostan sen korvalleni ja pakkaan turkoosiin Niken laukkuun kaiken mitä tarvitsen shoppailupäivänämme.

"Hei Annie", sanahdan.
"Hei Emma... Tuota. Mä en pääse tänään tulemaan. Mulla on kuumetta ja aivan järkyttävä nuha joka iski päälle eilen illalla", Annie niiskauttaa. Mielialani painuu pohjamutiin.
"Ahaa. No tota... Ei voi mitään. Jos mä tulen katsomaan sua huomenna?" kysyn. Mielessäni teen jo suunnitelmia tämän päivän varalle. Olen päättänyt mennä Lontooseen, joten menen sinne. Ja tiedän erään joka ehkä tahtoisi lähteä mukaani.
"Haluutko sä tulla kipeeksi? Äh, ihan turhaa. Mut soitellaan taas, mun on varmaan nukuttava vähän", Annie sanoo ja kuulen kuinka hänen äänensä murenee ja sitten kuuluu järkyttävän kova aivastus.
"Ehkä niin on parasta", sanon ja hymyilen itsekseni lievästi.
"Heippa", Annie niiskuttaa ja aivastaa uudelleen. Laitan linjan poikki ja emmin hetken. Sitten valikoin Harryn numeron ja soitan hänelle.
"Harry", vastaa tavoittelemani henkilö.
"Heippa Harry. Olisitko sä vapaa tänään, mulla on muutama juttu Lontoossa ja Annie perui joten lähtisitkö sä mun kanssa?" kysyn reippaasti ja varaudun vastaukseen joka menee suunnilleen näin: 'En voi kun meillä on harkat/ollaan menossa keikkapaikalle', ja yllätyn totaallisesti kun Harry vastaa iloisesti:
"Okei."
"No tota... Mä lähden junalla puolentunnin päästä ja soitan kun oon melkein perillä", suunnittelen. Katsahdan kelloa ja astelen alakertaan vetäen pilottimalliset aurinkolasit silmilleni. Sitten otan avaimet eteisen lipaston päällä olevasta korista ja kuulen Harryn vastaavan myöntävästi.
"Mä tulen autolla asemalle. Nähdään siellä."
"Joo, nähdään", hymyilen, ja suljen linjan. Sitten laitan puhelimen laukkuuni ja avaan ulko-oven. Sitten tönäisen sen perässäni kiinni, tarkistan oven olevan lukossa ja menen odottamaan linja-autoa.

Istun junassa puoltatuntia myöhemmin selaillen Twitteriä puhelimellani ja syöden eväspatukkaa jonka otin kotoa mukaani. Vieressäni ei istu kukaan, joten voin levittää tavarani myös viereiselle penkille. Maisemat vilahtelevat ikkunan takana ja kauan kaivattu aurinko paistaa täydeltä terältä. Mitä lähemmäs tulen Lontoota, sitä innostuneempi olen. Pääsen shoppailemaan ja vieläpä Harryn kanssa. Hymyilen huomaamattani ja kuulen kuinka joku pyytää päästä paikalle jossa laukkuni on. Lasken laukkuni jalkoihini ja keski-ikäinen nainen istahtaa viereeni. Hän katselee minua kulmat kurtussa ja näyttää siltä kuin hänen nenänsä alle olisi tungettu jotakin hyvin haisevaa. Tuhahdan mielessäni ja käännän huomioni takaisin puhelimeeni. Kun matkaa on jäljellä kymmenen minuuttia, soitan Harrylle joka lupaa tulla asemalle vastaan ja valmistaudun sitten nousemaan junasta.
"Lontooseen menossa?" nainen kysyy ja katselee minua nenänvarttaan pitkin.
"Kyllä", vastaan lyhyesti ja irvistän ikkunalle.
"Hmph", nainen tuhahtaa ja nousee vierestäni. Ehdin jo toivoa että kun juna jarruttaa, nainen kaatuu turvalleen lattialle. Sitten ravistelen itseäni henkisesti ja pyydän häneltä mielessäni anteeksi. Onneksi minun ei tarvitse kestää häntä Lontoossa.

Pääsen aseman ruuhkasta parkkipaikan reunalle ja näen Harryn nojaavan autoonsa. Vilkutan hänelle ja kävelen tien ylitse hänen luokseen. Istumme autoon, kiinnitämme turvavyöt ja Harry peruuttaa autonsa tielle ja pääsemme matkaamaan keskustaan.
"Mitä kuuluu?" kysyn aloittaakseni keskustelun jotta emme jäisi kiusalliseen hiljaisuuteen.
"Hyvää, entä itselles?"
"No vähän sitä sun tätä, hyvää enimmäkseen", vastaan ja katselen ulos ikkunasta. En ole käynyt Lontoossa kovinkaan montaa kertaa, ja joskus vain ajanut sen lävitse.
"Mitä asioita sulla oli hoidettavana?" Harry kysyy ja kääntää autonsa risteyksestä oikealle.
"Noo, enimmäkseen shoppailujuttuja", tunnustan. "Saat ravata mun kanssa kaupoissa, eikö kuulostakin kivalta?"
"Hmm, enpäs tiedä", Harry virnistää.
"Tunnetko tulleesi kusetetuksi?" kysäisen ja kaivelen laukkuani tarkistaakseni viimeisimmästä kauppakuitista paljonko minulla on kortilla rahaa ja tarvitseeko minun nostaa sitä automaatilta.
"Aikalailla", Harry naurahtaa ja katsahtaa minua ilkikurinen pilke silmissään.
"Harmi. Löytyykö keskustasta automaattia?"
"Mitäs luulet?"
"Hyvä. Mä käyn siellä." Jatkamme matkaamme kohti suurinta kauppakeskusta, jonka pihaan Harry voisi parkkeerata autonsa.

Shoppailtuani itseni uuvuksiin, minä ja Harry viemme ostokseni hänen autoonsa ja menemme kahville. Harry yrittää pitää matalaa profiilia ja olla mahdollisimman huomaamaton - helppo nakki - koska milloinkaan ei tiedä milloin paparazzit hyökkäävät kimppuun. Kahvien jälkeen Harry tarjoutuu viemään minut kotiin. Ajamme pitkän ja puuduttavan matkan minun talolleni. Matkan lopulla vielä äsken niin seesteinen taivas repeää ja syytää niskaamme vettä. Ulkona ei näe mitään ja pelkään koko loppumatkan kolaria. Onneksemme pääsemme sentään meille asti. Mutta en uskalla päästää Harrya ajamaan enää samaa matkaa kotiinsa ja onhan kellokin jo melkein kahdeksan, joten pyydän hänet sisälle ja petaan hänelle ilmapatjasta pedin Benin työhuoneeseen. Tehtyäni sen, puran vaatteet ja korut kaappeihin ja laatikoihin, heitän pussit roskiin ja tarjoan Harrylle ruoan ja annan suihkun hänen käyttöönsä. Sitten menen itse. Loppuillasta päätämme vain jutella ja minulla on hauskempaa kuin minulla on pitkään aikaan ollut. Tai ainakin siihen asti, kunnes ukkonen jyrähtää ja salamat syöksevät taivaalta ja hämärä olohuone valaistuu aina pieniksi hetkiksi. Inhon väreet kulkevat selkääni pitkin.
"Pelottaako?" Harry kysyy. En tiedä mitä vastata. Ei varsinaisesti.
"Emmä tiedä. Inhottaa", sanon ja irvistän. Harry kohottaa käsivarsiaan ja hetken emmittyäni kaivaudun hänen kainaloonsa.
"Ei hätiä mitiä", Harry naurahtaa ja jatkamme juttelua pidellen toisistamme kiinni. En edes huomaa ajan kuluvan, kunnes Harry katsahtaa puhelimensa kelloa ja ilmoittaa sen olevan puoli 12. Minulta menee hetki ymmärtää ja sitten äimistys valtaa mieleni ja naamani mahtaa vastata mieleni hämmennystä. Harry ainankin katsoo minua huvittuneena.
"Pitäisköhään meidän käydä nukkumaan?" kysyn.
"En tiedä. Mä voisin hyvin olla tässä vielä...", Harry sanoo ja nyökkää minun suuntaani. Punastun rajusti mutta luulen ettei Harry näen sitä näin pimeässä.
"Mmh... Mut jospa me nyt kuitenkin hiivitään ylös ja aletaan käydä nukkumaan. Mulla alkaa työt ensviikolla enkä tahdo nyt sotkea unirytmiäni", selittelen ja nousen ylös Harryn vierestä. Harry hymyilee viekkaasti, nousee sitten perässäni ja haukottelee leveästi.
"Okei." Menen edeltä ylös ja sammutan matkalla kaikki valot. Harry tulee perässäni. Hän menee ensin pesemään hampaansa - onneksi minulla on muutama ylimääräinen hammasharja, jotka ostin alennuksesta viimekuussa - ja sitten on minun vuoroni. Menen työhuoneeseen sanomaan hyvät yöt ja sitten maleksin omaan huoneeseeni. Vaivun nopeasti unen ja valveen rajalle ja luulen jonkun tulevan huoneeseeni mutten voi olla varma siitä, koska en tiedä näenkö unta vai en. Päätän sen olevan unta, kun hämärä hahmo astuu lähelleni ja painaa hellän suudelman huulilleni ja silittää poskeani ennen kuin kävelee ulos huoneestani. Ehkä se oli Ben ja kuvittelin hänet. Sitten aivan toisenlainen uni ottaa minut valtaansa ja herään kolmelta hikisenä ja hiukset yhtenä sotkuna, tyyny lattialle kierähtäneenä haukkoen henkeäni ja kiittäen onneani siitä että painajainen olikin vain painajainen.

//snif, en itsekään tiedä mitä ajatella tosta luvusta... Mä yritin vain nyt raapia jotakin kokoon ettei tulisi niin hirveetä postaustaukoa tässä... Ja nyt taas muutama niistä harvinaisista vaate- ja asustekuvista. (Harvinaisista... Pyh)

 Kengät, puhelimen kuoret ja laukku näyttää tuolta.

Mä voisin alkaa tekemään poikkeuksia myös vaatteiden kohdalla ja laittaa muutaman vaatekuvankin tänne aina välillä jos löydän sopivia. Miten ois??