C'mon - 7

Leyla nojaa käsillään lavuaarin märkään pohjaan ja puhaltaa muutaman kerran syvään sisään, ja sitten äkkiä ulos. Hän nostaa katseensa peiliin ja pudistaa tyytymättömänä päätään. Hän nappaa meikinpoistoaineen, pirskottaa sitä pumpulille ja vetäisee silmiensä päältä. Huolellisesti meikatut sillmät puhdistuvat nopeasti, ja Leyla huokaisee. Hän kuivaa kätensä, ja tarttuu meikkivoiideputeliin. Silmänalusten meikkaus, kulmat, ripsivärit, luomivärit ja eyeliner, kaikki menevät uusiksi. Kellokin alkaa jo olla aika paljon, ja Leylan on ehdittävä vielä pukea päälleen ennen kouluun menoa. Hän ei todellakaan aio olla myöhässä viimeisenä päivänä ennen loman alkua, eikä varsinkaan ansaita itselleen jälki-istuntoa tanssiaisillaksi. Lopulta aikaa säästääkseen hän jättää luomivärin laittamatta, ja kiirehtii sitten pukemaan. Kello tikittää eteenpäin, ja Leyla kiskoo takkia päälleen eteisessä, tietäen että hänen täytyy juosta ehtiäkseen kouluun. Mutta hän aikoo tehdä sen. Leyla heittää repun selkäänsä ja kiroaa sitä, ettei hänellä ole edes omaa skootteeria tai jotakin kulkupeliä, jolla pääsisi nopeammin perille. Kadulle päästyään Leyla pyrähtää juoksuun.

Leyla saapuu koulun pihaan, ja kello pirahtaa. Viimeiset metrit ovelle asti hän hölkkää, ja avaa oven päästäkseen sisälle. Lämmin ilma hyökkää häntä vastaan, ja tutut sekalaiset huudot kantautuvat hänen korviinsa. Hymy kipuaa Leylan huulille, hän ehti. Hän kävelee käytävää pitkin kaapilleen, ottaa sieltä tarvittavat kirjat ja pamauttaa oven kiinni. Hän käännähtää, ja vetää henkeä säikähdyksestä.
"Austin!" Leyla hengähtää säikähtäneenä ja poika naurahtaa kevyesti, kun he kääntyvät yhdessä jatkamaan matkaa kohti luokkaansa.
"Kuule, olisitko sä tullut mun kanssa sinne tanssiaisiin?" Austin kysyy hiljaa ja katselee jalkohihinsa kävellessään. Leylan ensimmäinen ajatus on vastata myöntävästi, mutta hänen katseensa hakeutuu opettajanhuoneen edustalle, jossa Zayn Malik itse seisoskelee oppilasrykelmän keskellä.
"Mä- Mä en voi. Mä menen jo jonkun toisen kanssa", Leyla valehtelee. Hänestä tuntuu pahalta katsoa, kun Austinin naama venähtää, ja tämä katsoo Leylaa pettyneenä.
"Okei", Austin sanoo hiljaa, eikä sano Leylalle enäää mitään kokonaiseen tuntiin. Ja se on pitkä tunti.


Koulupäivä päättyy viimeinkin, muutaman tunnin etuajassa. Koko koulu pääsee kotiin jo kahdeltatoista, ja Leyla tuntee kuinka hänen jännityksensä kasvaa koko ajan. Kotona odottaa mekko ja kengät, jotka hänen on määrä pukea illalla, ja hänen täytyy vielä laittaa hiuksensa ja meikata uudelleen. Jotain pitäisi ehtiä syödääkin, vaikka ei ole yhtään nälkä. Leyla on viimein päättänyt tänään illalla iskeä kiinni saaliiseensa. Hän on odottanut sitä jo kauan. Zaynkin tulee olemaan juhlissa, ja hänen on parasta saada tanssia tämän kanssa. Leyla hypähtää ilmaan ja pyrähtää juoksuun. Jännitys kipristelee hänen vatsanpohjassaan, kun hän kiihdyttää vauhtiaan tietä alas ja juoksee ne muutamat kadunpätkät kotiinsa asti. Hän jopa kiipeää portaat ylös ja hymyilee avatessaan kotiovensa. Äiti ei taaskaan ole kotona, keittiön pöydällä odottaa lappu. Äiti on käynyt kotona tekemässä ruoan valmiiksi jääkaappiin, mutta joutunut lähtemään töihin myöhemmin. Leyla päättää skipata ruokailun toistaiseksi, hän menee riisumaan kouluvaatteensa ja poistamaan meikit ja avaamaan nutturalla olleet hiuksensa. Sitten hän kiipeää suihkukoppiin, sulkee oven ja pesee hiuksensa. Kun hän on valmis, hän käärii pyyhkeen ympärilleen, laittaa toisen hiuksiinsa ja menee keittiöön. Hän laittaa peinen palasen lohta ja muutaman perunan mikroaaltouuniin, ja syö ne ennen valmistautumisen aloittamista. Hän kuivaa hiuksensa ja laittaa alusvaatteet ylleen. Sitten hän hakee huoneestaan shortsit ja topin, pukee ne ylleen ja alkaa kihartaa hiuksiaan. Se vie enemmän aikaa kuin hän on luullut, mutta kello ei ole edes kahta, kun Leyla saa viimein kiharruksen valmiiksi. Hän suihkuttaa lakkaa hiuksiinsa ja pesee kasvonsa vielä vedellä. Hän kävelee olohuoneeseen ja laittaa levyn vanhaan radioon hyllyn päällä. Hän painaa play-nappulaa ja musiikki tulvahtaa huoneeseen. Hän on itse polttanut yhdelle levylle noin sata lempikappalettaan. Leyla ottaa muutaman tanssiaskeleen ja kävelee kylpyhuoneeseen jättäen sen oven auki kuullakseen musiikin selvästi. Sitten hän alkaa jälleen meikata, tällä kertaa huolellisemmin ja tarkemmin, laittaen hieman enemmän kaikkea kuin normaalisti.

Sarah asettelee mekkoaan kunnolla päällen katsahtaen kelloa. Hitto, hän huudahtaa mielessään ja pöyhii hiuksiaan. Peilistä häntä katsova hahmo miellyttää häntä. Se on kaunis, vaikkei ihan sillä tavalla millä Sarah olisi toivonut. Menettelee. Sarah astahtaa korkokenkiinsä, ja astelee käytävästä omaan huoneeseensa hakemaan laukkuaan.
"Me lähdemme muutaman minuutin kuluessa, joten vipinää kinttuun tytöt!" Sarah kuulee äitinsä huutavan alakerrasta. Sarah huokaa ja astelee huuoneestaan käytävään, melkein törmäten Amandaan. Tytöt juoksevat rappuset alas sanaakaan sanomatta, molempien korot kopisten puulattiaa vasten.
"Hyvä, nyt me lähdemme", Sarah kuulee äitinsä tiukan äänen tämän nähdessä molemmat tytöt. Sarah astuu ovesta ulos ensimmäisenä, napaten takkinsa mennessään mukaansa, ihan vain kaiken varalta. Amanda tulee hänen perässään, ja hän tahtoisi kääntyä pyytämään siskoltaan anteeksi ja anella tätä taas puhumaan kanssaan, mutta hänen ylpeytensä ei salli sitä. Niinpä tytöt kävelevät autolle hiljaisuuden vallitessa, kuunnellen äitinsä napinaa jostakin merkityksettömästä asiasta. He istuvat autoon ja heidän äitinsä ajaa heidät puoli viideksi koululle. He ovat puoli tuntia ajoissa, mutta he eivät ole ainoita. Sarah jopa huomaa Austinin ja Leylankin toisella puolella salia, johon he astuvat käveltyään ensin pienen käytävän päähän. Sarah astuu ensimmäisenä salin kynnyksen ylitse, ja hän huokaisee ihastuksesta. Joka puolella on tekolunta ja kalpea valo luo muuten tummaan tilaan mysteerisen tunnelman.
"Vau", hän kuulee heikosti kuinka Amanda huokaisee. Sarah nappaa laukustaan kameransa ja räpsäisee kuvan. Sitten toisen. Ja taas uuden. Näistä tulee hyviä kuvia vuosikirjaan, Sarah ajattelee suunnatessaan kohti virvokepöytää ja ottaessaan kuvan siitäkin ennen muutaman suklaamurukeksin nappaamista peltiseltä lautaselta.
Jerry ja myöhemmin myös Austin liittyvät hänen seuraansa, muutamia tyttöjä käy hänen luonaan juttelemassa ja jokainen heistä antaa ottaa itsestään kuvan. Sitten Sarah katsahtaa ovelle, ja hänen sydämensä tuntuu ensin pysähtyvän, jonka jälkeen se lähtee hurjaan laukkaan. Zayn seisoo ovella pieni hymy huulillaan ja jalassaan mustat farkut ja päällään valkoinen paita ja puvun takki. Se ei ole ihan pukukoodin mukainen asu, mutta pukee häntä todella hyvin. Hänen hiuksensa ovat täydelliset ja hänen tummat silmänsä kiiltävät himmeässä valossa. Sarah nostaa kameransa ja nappaa Zaynistä kuvan. Tämä ei näe salaman välkähtävän, vaan kääntyy juttelemaan muutamalle vierelleen tulleelle opettajalle, jotka nyökyttelevät. Sarah tuntee polviensa menneen hyytelöksi, ja hänen poskiaan kuumottaa. Huh, hän ajattelee huulillaan autuas hymy.

Leyla kuulee kuinka musiikki jytää kaiuttimista. Hänen tekisi mieli tanssia, mutta sen sijaan hän seisoo yksin salin reunalla ja katselee oppilaiden merta, joka kasvaa hetki hetkeltä suuremmaksi. Salin seinällä oleva kello näyttää jo kymmentä yli viittä, ja osa porukasta tanssii jo salin keskellä. Nyt jos ei koskaan, hän päättää ja lähtee kävelemään keskemmälle salia. Kappaleet vaihtuvat hitaisiin, ja useampi pari suuntaa tanssimaan. Juuri kun Leyla on pääsemässä ihmismassan lävitse, hän kuulee kohahduksen ja kiihkeää supinaa joka puolelta. Hän kääntyy katsomaan ovelle, jossa seisoo vaatimattomaan valkoiseen mekkoon ja korkokenkiin pukeutunut blondi nainen, joka hymyilee ja kävelee joukkion lävitse kohti opettajien ryhmää, jossa Zaynkin seisoo.
"Mutta nehän erosi!"
"Ilmeisesti ne palasivat nyt yhteen", joku huomauttaa surullisena. Leylan sydämessä jysähtää. Hän kiroaa mielessään, ja kun hän kääntää päänsä toiseen suuntaan, hänen katseensa hakeutuu automaattisesti Sarahin suuntaan. Hänen lähellään seisoo Amanda, ja molemmat heistä tuijottavat näkyä suut auki. Nainen luovii tiensä lävitse ihmismassan, ja heittäytyy Zaynin syleilyyn. Perrie Edwards on palannut, Leyla ajattelee, ja kiduttaa itseään katsomalla kuinka pari painaa huulensa yhteen hymyillen. Sitten hän kääntää päänsä pois ja kävelee surkeana kohti Sarahia ja Amandaa.

"Mä en voi uskoa tätä. Mä olen koko ajan jahdannut varattua miestä!" Amanda kirkaisee hiljaa ja näyttää melkein murtuneelta.
"Et oo ainoa", Sarah mutisee. Leyla astelee heidän vierelleen, ja molemmat tytöt katsovat häntä. Ihmisjoukko heidän ympärillään on taas alkanut liikkua, ja he seisovat kaiken keskellä katsellen toisiaan melkein häpeillen.
"Mä umm, pyydän anteeksi kaikkea mitä sanoin. Te ootte mun parhaita ystäviä, ja näyttää siltä ettei kukaan meistä ole aikeissa valloittaa Zaynin sydäntä, joten voitaisko me taas tota, alkaa puhua?" Leyla huokaa ja katselee kenkiään. Yhtäkkiä kädet kiertyvät hänen ympärilleen, ja kun hän nostaa katseensa on Sarah hänen kimpussaan. Amanda liittyy epäröiden haliin, ja pian tytöt kikattavat hulluna. He työntävät kielensä ulos Sarahin räpsäistessä heistä kuvan, ja sitten he halaavat taas.
"Me oltiin kaikki ihan typeriä", Amanda nauraa.
"Puhu omasta puolestasi", Leyla tiuskaisee leikillään ja nauraa Amandan hullunkuriselle ilmeelle. Tyttöjen vihanpito on loppunut lyhyeen, onneksi.
"Hei, Wolfie!" Austin koputtaa Leylaa olalle. "Missäs se unelmien prinssi on nyt?" Austinin äänensävystä kuultaa kateellisuus. Leyla katsahtaa Zayniä ja Perrietä, jotka istuvat sylikkäin salin nurkassa.
"Ei se koskaan tullutkaan", Leyla sanoi.
"Sika", Austin haukkuu, ja katsoo sitten Leylaa silmiin. "Tanssitaanko?" Leyla nauraa ja vinkattuaan silmää Amandalle ja Sarahille, hän nyökkää ja nappaa kiinni Austinin kädestä. Tämä johdattaa Leylan tanssilattialle, ja he kiertävät yhdessä pientä ympyrää. Koko tämän ajan Leyla luuli olleensa ihan ihastunut Zayniin, mutta nyt hän tajuaa, että rakkaus jota hän etsi hänestä, oli eilaista, jota hän nyt etsii pojasta joka seisoo hänen edessään hymyillen pienesti. Leyla painaa silmänsä kiinni, ja heiluu musiikin tahdissa. Hän tuntee pienen sipaisun poskessaan ja hän avaa silmänsä. Austin näyttää punastuneelta, mutta sitä ei voi tarkalleen sanoa tässä valossa.
"Mun Wolfie", Austin kuiskaa hänen korvaansa ja Leyla hymyilee toiselle.
"Niin."

//äääh, mä tahdoin kirjottaa tarinaan kunnon lopun mutta aikaa ei ollut paljoakaan ja tää on nyt sitten se lopputulos. Älkää vihatko mua nyt :D
Tää tarina tuli loppuunsa nyt, kertokaahan mikä on ollut teidän lempitarina näistä kaikista mitä oon tänne kirjottanut! Teidän mielipiteitä on aina kiva kuulla.

Leylan mekko, via Weheartit, unohin laittaa sen viimelukuun

 

Mulla on jo seuraavaan tarinaan jonkinnäkönen juoni ja idea mutta en oo varma jaksanko alkaa toteuttaa sitä.. Tai ehkä mä jaksan mutta en tiiä tykkäisittekö te siitä. Mutta anyway, mä menen nyt nukkumaan! Öitää xx