C'mon - 6

Leylan askeleet ovat raskaat, kun hän tallustaa kohti luokkahuonetta. On enää muutama päivä joulutanssiaisiin, eikä jouluunkaan ole enää pitkä aika. Leylan päähän poksahtaa kysymys; pitäisikö hänen ostaa joululahja myös Sarahille ja Amandalle? Minähän en niille mitään osta, jos eivät osaa pyytää anteeksi, Leyla miettii ja synkät pilvet tuntuvat imaisevan hänet. Leyla päättää mennä tänään joululahjaostoksille saadakseen muuta ajateltavaa. Koko matkan luokkaan hän miettii kenelle hänen pitäisikään ostaa lahja, mutta hänelle ei tule mieleen muuta kuin äiti ja mummi, sekä ukki ja toki hänen on jotenkin muistettava myös Austinia ja Jerryä. Myös Ericalle on ostettava lahja. Lopulta Leyla astuu luokkaan ja on jo siinä vaiheessa saanut suunnittelunsa päätökseen. Kun hän istuu omalle tavanomaiselle paikalleen, Austin lipuu hänen vierelleen ja rojahtaa tuolille jäättäen reppunsa lattialle. Leyla on huomannut, kuinka paljon aikaa hän oikeastaan onkaan viettänyt koulussa aikaa Austinin kanssa. Austin ei ole itseasiassa hullumpi tyyppi. Leyla hymyilee pienesti pojalle, eikä kysy mitään.
"Tänään julkistetaan ne kilpalun voittajat. Ootko sä valmis voittamaan Wolfie?" Austin kysyy. Leyla nostaa päänsä ja katsoo Austinia silmiin.
"Mikä oli?"
"Niin mikä?" Austin on hämmentynyt. Melkein yhtä hämmentynyt kuin Leyla itse.
"Mistä lähtien mä olen ollut Wolfie?" Leyla kysyy ja naurahtaa. Austinin posket punehtuvat hieman.
"Tästää lähtien", poika mutisee ja laskee katseensa käsiinsä. Sitten hän nostaa päänsä, katsoo Leylaa silmiin uudelleen saatuaan rohkeutensa takaisin ja kysyy:
"Lähdetkö sä mun kanssa ulos? Vaikka tänään koulun jälkeen?" Leyla vetää syvään henkeä. Hänen mielensä kirkuu vastalauseita, se voisi antaa muille - ja varsinkin Zaynille, hän huomauttaa itseään hiukan häpeissään - aivan väärän kuvan heistä kahdesta. Mutta ennen kuin hän ehtii itse tajuta, hänen suunsa liikkuu kuin itsestään.
"Mielelläni." Austinin silmät säteilevät ja hän hymyilee leveämmin. Juuri silloin opettaja astuu luokkaan ja kaikki hiljenevät. Leyla potkaisee itseään mielessään ja välttelee Austinin katsetta.

Sarah seuraa Austinin ja Leylan juttelua muutamaa riviä taaemmpaa. Tavallisesti hän olisi mennyt tunnin loputtua Leylan luokse täynnä uteliaisuutta ja pakottanut ystävättärensä kertomaan mikä on homman nimi, mutta se ei nyt tule kuuloonkaan. Silti uteliaisuus kuplii hänen sisällään ja hän tahtoo kurottautua pulpettien ylitse koputtamaan Leylan olkapäätä ja kysymään mitä on tapahtunut. Sarah on niin turhautunut heidän tilanteeseensa, ja se alkaa pikkuhiljaa ärsyttää häntä. Hän tarvitsee Amandaa ja Leylaa.
"Noniin, pian julkistetaan joulutanssiasteema-kilpailun voittajat", heidän matematiikanopettajansa julistaa ja heiluttaa ilmassa paksua sormeaan. Hänen kumiseva äänensä kaikuu luokassa, ja hän istuu pöytänsä taakse pidellen isoa mahaansa. Hänen kaljunsa loistaa loisteputkivalojen alla ja hän nostaa silmälasejaan paremmin nenällään. Mies sipaisee partaansa, ja silloin keskusradio särähtää.
"Hyvää huomenta kaikille. Täällä puhuvat oppilaskunnan uudet jäsenet, Julia ja Paul. Olemme tänä vuonna valinneet hyvin yksinkertaisen idean, koska koululla ei ole ollut varaa toteuttaa muutamia niistä villimmistä ideoista. Mutta, pidemmittä puheitta, voittajajoukkue, johon kuuluu siis kaksi tyttöä ja poika, tulevat kakkoselta. Kenna Snow, Charlie Gwizdon ja Anna Jones, kiitos osallistumisesta ja onnea teille. Voittajateeman julisteita on kiinnitetty tämän tunnin jälkeen käytäville ja ruokasaliin", pienellä äänellä puhuva tyttö sanoo, ja poika on aivan hilljaa. Sitten radio hiljenee.
"Vai että siinä se. No, ottakaahan kirjanne sitten esille, ehdimme vielä uuteen asiaankin tänään", opettaja kiskoo itsensä jaloilleen pidellen kiinni pöytänsä kulmasta. Sarah huokaisee, olisipa kuulutus kestänyt vähän kauemmin.

Amanda seisoo ilmoitustaulun edessä, ja tuijottaa eteensä kiinnitettyä lappua. Valkoista ja mustaa, ihan oikeasti? Amanda pudistaa päätään. Koskaan ennen ei ole mikään teema ollut näin yksinkertainen. Hän tietää jo millaisen puvun hän tahtoo. Amanda on käynyt joka päivä katsomassa pukua koulumatkallaan, ja hän tietää jo että se sopii hänelle täydellisesti, eikä hintakaan ole kamalan paha. Hän on sovittanut sitä toistamseen, mutta tänään hän menee sen ostamaan. Hän ei tarvitse kenenkään lupaa, ei mielipidettä. Normaalisti hän olisi kysynyt Sarahin ja Leylan mielipiteen ja ottanut nämä mukaan kauppaan, mutta pärjäähän hän yksinkin. Amanda suuntaa askeleensa ruokalaan, ja maksaa päivittäisen voileivän ja appelsiinimehun. Sitten hän ottaa tarjottimen ja kantaa sen pöytään, istuu, laskee laukkunsa tuolille viereensä ja avaa leivän kääreistä. Amanda ei ole juuri koskaan ostanut päivän ateriaa, hän pitää enemmän näistä kanatäytteisistä leivistä ja hedelmistä. Amandan katse kiertää ruokalaa, ja hän näkee Sarahin seisomassa jonossa, jutellen Jerrylle. Amanda siirtyy vaivihkaa lähemmäs kuullakseen keskustelun.
"...ja meidän täytyy saada joulutanssiaisista kuvat ennen kuin voimme tulostaa kirjan", Sarah sanoo ja katsahtaa Jerryä, joka nyökkää.
"Jos jokainen ottaisi oman kameransa, ja sitten lomalla voisimme yhdessä valita niistä parhaat ja tulostaa kirjan jotta saamme sen ensi vuoden alussa arvosteluun", Jerry ehdottaa. Amandan vatsanpohjaa vihlaisee. Hän laskee leivän alas, ja nielaisee kuuluvasti. Häneltä meni ruokahalu, eikä hän ollenkaan tiedä miksi. Ikävöit heitä, pieni ääni hänen takaraivossaan käkättää hänelle. Enpäs, Amanda kurtistaa kulmiaan, nousee pöydästä ja heittää repun selkäänsä. Sitten hän vie puoliksi syödyn sämpylän ja tyhjän appelsiinimehutölkin roskiin ennen ruokalasta poistumista.

Leyla seisoo vaatekomeronsa edessä pelkissä alusvaatteissaan. Hän haroo kiinni olleita hiuksiaan auki ja tuijottaa vaatepinoja. Puolet kaapista on jo lattialla, toinen puolikas odottaa vuoroaan. Leyla nappaa käteensä mustat farkut, mutta heittää ne sivuun ja ottaa toiset hieman samantyyliset. Ne ovat uudemmat, mutta niissä on reikä polvessa. Hän punnitsee käsissään molempia vaatekappaleita, ja päätyy rei'ittömiin. Hän sujauttaa farkut jalkoihinsa ja nappaa sukat jalkaansa. Paidan kanssa onkin enemmän ongelmia. Ei mitään liian juhlavaa, muttei arkistakaan. Leyla heittää kaikki paitansa lattialle, ja käy peilin edessä jokaisen kanssa. Lopulta hän päätyy ohueen luonnonvalkoiseen villapaitaan ja heittää nahkatakin sen päälle. Leyla nyökkää peilikuvalleen, lisää huulirasvaa huuliinsa ja harjaa hiuksensa. Tavallisen keskijakauksen sijasta hän laittaa sivujakauksen ja pipon vielä päähänsä. Austin on luvannut tulla hakemaan häntä mopollaan, ja he menevät kauppakeskukseen, josta Leyla voi ostaa joululahjat, ja jossa he voivat käydä syömässä. Leyla siivoaa huoneensa, laittaa avaimet, lompakon ja puhelimen laukkuunsa ja kiiruhtaa ikkunaan. Alhaalla kadulla ei näy vielä ketään. Leyla istuu pikkuruisen olohuoneen sohvalle, ja ummistaa hetkeksi silmänsä.

Ovikellon kova pirinä herättää hänet kevyestä unesta. Leyla hyppää jaloilleen, juoksee peilin eteen korjaillen hiuksiaan ja sujauttaa kengät jalkoihinsa ennen kuin avaa oven ja kohtaa Austinin ystävälliset silmät ja leveän hymyn.
"Hei", Leyla ei voi olla hymyilemättä tälle.
"Hei. Joko mennään?" Austin kysyy. Leyla nyökkää, sulkee oven ja kokeilee että se menee lukkoon. Sitten he menevät hissillä alas ja Austin johdattaa Leylan pyörälleen. Se näyttää aika vaaralliselta Leylan mielestä, mutta hän asettaa Austinin ojentaman kypärän päähänsä ja istuu tämän taakse. Austin käynnistää pyörän, ja siitä lähtevä ääni on aika kova. Leyla isrvistää, muttei ehdi juurikaan kuunnella pörinää, kun mopo jo ampaisee liikkeelle ja Leylan on tiukennettava otettaan Austinista. Kylmä tuuli puhaltaa heitä vastaan, kun he huristavat kaupungin lävitse. Leyla katuu sitä, ettei laittanutkaan sukkahousuja farkkujen alle ja jotakin hieman paksumpaa takkia, sillä hän on jäätyä niinkin lyhyellä matkalla. Kun he lopulta pääsevät perille, Leylan kädet ovat kohmeessa ja hän kiittää onneaan, että he ovat vielä yhtenä kappaleena. He astuvat sisään kauppakeskukseen, ja ajan myötä Leylan kohmeiset sormet lämpenevät. Austin kiertää uskollisesti kaupasta toiseen Leylan kanssa. He kävelevät myös monien vaatekauppojen ohitse ja Austin odottaa sovituskopin ulkopuolella kun Leyla sovittaa vaatteita. Lopulta Leyla on saanut omat ostoksensa tehtyä ja he kävelevät toiseen kerrokseen. Siellä on monta ruokapaikkaa, ja he valitsevat jonkin pitsaravintolan, jossa Leyla ei ole koskaan ollut.
"Etkö sä tosiaan ole käynyt täällä? Me Jerryn kanssa käydään täällä vähän väliä, ihan parhaat pitsat!" Austin kehuu kun he istuvat pöytään. Tilattuaan he odottelevat ruokaa ja juttelevat vuosikirjasta ja koulusta, perheistään ja sitten pitsat saapuvat. Keskustelu ei enää käy niin vilkkaana kuin aiemmin, molemmat vain syövät. Syödessään Leyla myöntää mielessään, että hänellä on itseasiassa todella hauskaa ja Austin on itse asiassa todella hauska ja ihana. Eikä hän nyt ole sen pahemman näköinenkään. Minne Zayn jäi? hänen päässään kaikuu kysymys. Ei hän minnekään ole jäänyt.., Leyla ajattelee, mutta se ei ole totta. Hän ei ole suonut laulajalle ajatustakaan Austinin kanssa vietettynä aikana. Kummallista, Leyla kummastelee.
"Penni ajatuksistasi", Asutin naurahtaa ja katsoo Leylaa pala pitsaa haarukassaan. Leyla naurahtaa, pyörittää päätään ja kääntää Austinin ajatukset muualle, aloittaen puhumaan joulutanssiaisista.

Lopulta he ovat syöneet, ja Leyla suostuttelee hyväntuulisen Austinin tulemaan kanssaan vielä yhteen kauppaan. Leyla astuu sisälle mekkoparatiisiin ja marssii katsomaan ensin valkoisia ja sitten mustia pukuja. Yksi mekko kiinnittää hänen huomionsa, ja hän siirtyy sovittamaan sitä Austinin istuessa taas uskollisesti sovituskopin ulkopuolella. Leyla vetäisee mekon ylleen ja pyörähtää katsomaan lopputulosta peilistä. Mekon helma on suunnilleen puolessa välissä hänen reittään, ja sen yläosassa on hopeista kuviointia. Leyla kuvittelee jo millaiset kengät ostaisi mekkoon. Ja hän tarvitsee myös ihonväriset sukkahousut sen kanssa, mutta ne häneltä jo löytyykin.
"Leyla?" Austinin ääni kuuluu ulkopuolelta, ja Leyla saa päähänsä kysyä myös tämän mielipidettä mekosta. Hän astuu kopin ulkopuolelle ja pyörähtää Austinin edessä.
"Mitäs sanot?" Leyla kysyy. Austin ei ensin vastaa mitään, mutta nyökkää sitten silmät palaen ja virne huulillaan.
"Oikein kiva", tämä sanoo hiljaa. Leyla punastuu, ja livahtaa koppiin ottamaan mekon pois ja vaihtamaan omat vaatteensa päälleen. Mekon hinta on aika korkea, mutta Leylalla on juuri ja juuri rahaa siihen, joten hään kävelee kassalle sen enempää miettimättä ja maksaa mekon. Sitten hän on valmis lähtemään, ja niin on Austinkin. Leyla joutuu vielä kerran istumaan mopon kyytiin ja kestämään jäätävää tuulta joka piiskaa hänen reisiään. He onnistuvat onneksi pääsemään Leylan kotikerrostalon eteen ehjinä. Leyla hyppää mopon kyydistä, ja antaa kypärän takaisin Austinille.
"Mulla oli tosi kivaa", Leyla myöntää. Austin hymyilee ja nyökkää.
"Niin mullakin. Pitää ottaa joskus uudelleen", tämä sanoo. "Hyvää yötä Wolfie."
"Öitä, Austin", Leyla naurahtaa ja kävelee sisälle taloon katsomatta taakseen vaikka hän voi melkein tuntea Austinin katseen poraavan reikiä hänen selkäänsä. Leyla kävelee ylös ja Austin on jo lähtenyt kotiinsa kun hän lopulta seisoo keittiön ikkunan edessä tuijottamassa kadulle.

//anteeksianteeksianteeksi ihan kauheesti kun en oo jatkanu tätä pitkiin aikoihin! Mulla on vaan ollu inspi ihan hukassa tän tarinan kanssa.. Lisäksi tässä on nyt ollu kaikenmaailman kokeita ja rokotuksia ja peukaloiden nyrjähtämisiä että ei oo oikein ollu aikaa kirjottaa eikä mitään mutta nyt lupaan jatkaa tätä vähän useammin. Kiitos jos annat anteeksi ja luet vieläkin vaikka tää on nyt ollu vähän tauolla!