It's my life - 11

Kuluu kuukausi. Kuukausi on paahtavan kuuma, ja vaikka matkustan Irlantiin isän luokse, ei kuumuus sielläkään helpota. Koko maailma tuntuu olevan vain kuumaa, aurinkoa ja maastopaloja joita sateiden puute aiheuttaa. Minä en näe Niallia, mutta onneksi Skype ja puhelin on keksitty. Vaikka ei se toki ole sama kuin halata häntä, tuntea hänet lähelläni ja puhua hänelle kasvotusten, mutta se on parempi kuin ei mitään.

"Ivy!" kuuluu huuto edempää kun kävelen kohti rantaa. Taas yksi lämmin päivä edessä, ja monta takana.
"Heippa", hymyilen Elenalle. Tämän blondit, vyötärölle ulottuvat hiukset hulmuavat hänen takanaan kun hän juoksee minut kiinni. Hänellä on yllään toppi ja lyhyttäkin lyhyempi hame.
"Rannalle menossa?" Elena tiedustelee. Hän siirtyy kävelemän vierelläni.
"Joo. Ja säkin, ainakin asusta päätellen", sanon ja nyökkään päälläni kohti häntä.
"Jep", Elena virnistää ja korjaa aurinkolasiensa asentoa nenällään. Kävelemme kohti rantaa, ja kun lopulta pääsemme perille, olemme aivan hikisiä. Ensimmäinen asia jonka tahdon tehdä, on hypätä veteen ja huuhtoa hiki iholta. Levitämme pyyhkeemme hiekalle, joka ei täällä Minnesotassa ole ihan niin vaaleaa tai hienoa kuin joissakin etelävaltioissa, mutta kelpaa tämäkin. Riisun päällysvaatteeni, joiden alta paljastuvat mustavalkopilkulliset bikinit, ja sitten ryntään veteen. Se tuntuu aluksi vähän viileälle, mutta hetken sukeltelun ja uinnin jälkeen olen jo niin tottunut siihen, ettei se tunnu enää missään. Kun taas kerran sukellettuani nostan pääni vedestä ja katson paikallemme, Elena istuu omalla pyyhkeellään ja juttelee muutamalle tummalle jätkälle. Päätän nousta vedestä ja mennä tiedustelemaan mitö hittoa he luulevat tekevänsä täällä.

"Moi", huudan kun olen melkein Elenan luona.
"Moi!" tämä huudahtaa iloisesti takaisin. Myös nämä edellä mainitut pojat ovat kääntyneet katsomaan. "Tom ja Elliot tuli kysymään et voisko ne liittyy seuraan. Käykö se sulle?" Huokaan mielessäni, mutta kuulen itseni vastaavan:
"Joo toki." Pidempi kundi katsoo minua pitkään ja hymyilee hieman kellettyneet hampaat vilkkuen. Irvistän mielessäni ja luen hänet tupakoitsijoiden ja näin ollen huligaanien joukkoon. Myös nämä jätkät levittävät pyyhkeet hiekalle, ja asettuvat ottamaan aurinkoa. Laskeudun pyyhkeelleni yhtä kaikki ja toivon etten pala. Itse asiassa minun olisi pitänyt jättää auringonpalvonta vähemmälle, sillä en tarvitse enää lisää rusketusta, ja ihoni palaa helposti, vaikkei tietysti yhtä helposti kuin vaikkapa Sammyn.
"Tääl on ihan älyttömän kuuma", Elena huokaa ja nakkaa aurinkolasinsa laukkuunsa estääkseen rajojen syntymisen.
"Katos kun huomasit", irvailen ja käännän käsieni sisäpinnat kohti aurinkoa.
"Hmph", Elena tuhahtaa ja heittää päälleni kourallisen hiekkaa. Aloitamme lapsellisen hiekkasodan, joka päättyy siihen kun Tom valittaa saaneensa hiekkaa silmiinsä ainakin tonnin. Siinä sitten hiekkaa syljeskellen, auringon lämmittäessä nahkojamme ja lokkien kirkuessa vietämme päivän rannalla.

Kun olen saanut tarpeekseni aurinogotosta ja uimisesta, puen päälleni ja hyvästelen Elenan ja Tomin sekä Elliotin. Minulle aiemmin hymyillyt Elliot vinkkaa silmää kun vilkutan heille hyvästiksi, ja käännän pääni pois päin hämmentyneenä. Kuka hänkin oikein luulee olevansa? Kävelen kotiin, ja jalkojani pakottaa kävelyreissun jäljiltä. Kuumuus on edelleen hirveä, ja käyn suihkussa vain saadakseni edes jonkinlaisen viilennyksen. Kun tulen suihkusta, kuulen äidin lauleskelevan alakerrassa. Hän on tänään tullut aiemmin töistä ehtiäkseen kouluunsa. Nyt hän tekee ruokaa meille, kun hänellä kerrankin on muutama tunti aikaa. Astelen vaatekaapilleni, vedän sieltä mustat kangasshortsit ja naruolkaintopin jotka puen päälleni, letitän märät hiukseni ja vien sitten pyyhkeen kuivumaan. Sitten astelen portaita alas.

"Äiti, voinko mä mennä Sammylle huomenna yöksi?" kysyn luettuani puhelimeeni saapuneen viestin. Äiti hätkähtää ääntäni, ja kääntyy lieden ääreltä katsomaan minua. Hänen väsyneet kasvonsa leviävät haljuun hymyyn ja hän nyökkää. Äh, luvan kysyminen on typerä tapa, ja teen sitä edelleen vaikka olen jo tarpeeksi vanha päättämään tälläisitä asioista itse. Kiitän äitiä ja menen pakkaamaan. Pakkaan kahden päivän varalle sillä jos päätämmekin että jään vielä toiseksi yöksi, minulla on oltava jotakin päälle laitettavaa. Nakkaan laukkuuni siniset farkut, yhdet harmaat lökärit, v-aukkoisen lilan, ohuen neulepaidan ja topin, sekä ohuen mustan villatakin. Sitten laitan meikkipussini valmiiksi työpöydälleni, samoin harjan ja hiuslenkkejä. Yhdet varasukat, rintaliivit ja alushousut mahtuvat laukkuuni, ja tungen lopuksi pyyhkeen, bikinit, saippuan ja shampoon jonnekin laukun pohjalle. Laukun sivutaskuun ahdan lompakon ja avaimet. Sitten olen saanut pakkaukseni tehtyä ja menen taksisin alas ruoan toivossa.

Syömme äidin kanssa jutellen aina välillä. Äiti lähtee opiskelemaan muutamaksi tunniksi kaupunginosamme keskustassa sijaitsevaan kouluun, ja minä laitan itselleni viihdykkeeksi elokuvan pyörimään ja hemmotellakseni itseäni nappaan jäätelöä pakkasesta, suklaakastiketta ja strösseleitä kaapista ja teen näyttävän jäätelöannoksen. Sitten keskitän huomioni elokuvaan.

Äiti tulee kotiin vähän yhdeksän jälkeen. Hän näyttää kuolemanväsyneeltä, ja hän painuu nukkumaan heti lämmitettyään itselleen paistinpannulla vähän ruokaa ja syötyään sen. Minä katson toisenkin elokuvan, ja menen kahdentoista maissa nukkumaan. Niall saapuu Skypeen - se on minulla koko ajan päällä kun kone on lepotilassa - parahiksi toivottamaan minulle hyvää yötä ennen kuin heitän peiton päälleni ja vaivun unien kultarantaan.

Herään keskellä yötä kuumuuten joka tuntuu nyt aina vain painostavammalle. Kuulen myös huminaa jostakin, ja se ei kuulosta tuulelta. Päätän nousta ylös avaamaan ikkunan ja oven, jospa viileä ilma vaikka sattuisikin kulkeutumaan huoneeseeni. Kävelen ensin ikkunalle, ja avaan sen. Lempeä tuuli hellii kasvojani, ja mietin, että voisin jäädä ikkunalaudalle nukkumaan. Mutta suunnitelmani oli avata ovi myös, ja niinhän minä sitten teen. Hipsin ovelleni ja painan kahvan alaspäin. Tunnen kuinka kuumuus iskee minua vastaan, ja kun ovi on sepposen selällään, minulta pääsee kauhistunut huuto:
"ÄITI! Täälla palaa!"

//ehh, sori kun kesti näin kauan taas, oli vähän ongelmia poukoiden kanssa ja näin että konetta en sitten eilen nähnyt mut tänään se mulle takas tuotiin ja pääsin taas uutta lukua luomaan ja tämmönen tuli. Toivottavasti ette tylsistynyt kuoliaiks tätä lukiessanne ja toivottavasti piditte :) + kuvailua ei tässä luvussa varmaan ollu mitenkään himopaljon, mutta koska tää nyt oli vähän tämmönen nopeesti kyhätty ja niiku arkielämästä kertova luku niin toivon että se ei haittaa