Harry heittää reppunsa eteiseen ja tarkistaa kellon. Hänellä on hyvin aikaa vaikkapa kävellä kahvilalle, jossa hänen on määrä tavata Ellie. Tyttö on Harrylle tärkeä, mutta ehkä hänen pyytämisensä kahville oli virhe. Ties mitä Samantha saa päähänsä jos tämä kuulee heidän suunnitelmistaan. Sillä Samantha itse on kivin tarkka siitä, ettei hän roiku muiden poikien seurassa, Harryn vain. Toki Samantha tietää että Ellie on hänen ystävänsä, mutta lähinnä he tapaavat vain Gemman ollessa läsnä, ja Samantha tuntuu hyväksyvän sen verran. Silti jokin kertoo Harrylle että mitä vähemmän Samantha saa tietää hänen ja Ellien tekemisistä, sitä paremmin asiat ovat.
Harry nappaa avaimet pöydältä, tunkee puhelimen taskuunsa ja paiskaa ulko-oven perässään kiinni. Sitten hän on hieman kahden vaiheilla kulkupelistään, mutta päättää kävellä. Kahvila ei ole kaukana, ja kello on kahtakymmentä minuuttia vaille neljä. Niinpä Harry pistää jalkaa toisen edelle, vieläkin hieman tyrhautuneena koko tilanteesta. Ikävä oli suuri, Samanthan ja hänen jälleennäkemisensä piti olla iloinen ja nyt hän ei edes näe koko tyttöä. Ja nyt Elliekin tietää ettei Samantha tullut, ja Harry on aina aavistanut etteivät tytöt pitäneet toisistaan. Siksipä olisi ollut mukava todistaa Ellielle että hän oli väärässä Samanthan suhteen. Mutta minkäs teet.
Kun Harry saapuu kahvilaan muutama minuutti neljän jälkeen, istuu Ellie jo teekupposen kanssa pöydässä.
"Hei", Ellie hymyilee Harryn nähdessään. Se on kaunis hymy, on Harryn myönnettävä. "Tilasin teetä toisenkin kupin." Harryn ei tarvitse kysyä, kuppi on hänelle.
"Kiitos", Harry sanoo hiljaa ja istuu Ellietä vastapäätä.
"Oon pahoillani", Ellie sanoo hetken hiljaisuuden katkaisten, ja Harry kääntää katseensa kahvilan hälystä Ellieen.
"Mistä?"
"Siitä ettei Samantha tullutkaan. Tiedän miten odotit sitä", Ellie jatkaa ja kääntelee teekuppiaan käsiensävälissä.
"Aha", Harry vastaa ja yllättyy kuinka pettynyt ja tyly hänen äänensä on. Ellie hätkähtää ja pöytään laskeutuu taas hiljaisuus. Harryn tee saapuu mutta hän ei tahdo juoda sitä.
"Anteeksi", Harry sanoo lopulta. Hörppy haaleaa teetä ja Ellien melkein huolestunut katse eivät tee Harryn oloa yhtään paremmaksi.
"Ei se mitään", Ellie sanoo, eikä keskustelua enää jatketa. Hei mä tulen käymään Gemman luona, joten kun olet valmis niin mennään sitten", Ellie sanoo juotuaan teensä.
"Mennään vaan jo", Harry sanoo ja nousee ylös. Ellie nousee ja nappaa takkinsa tuolinsa nojalta, harppoen Harryn perässä ulos kahvilasta.
Heti kun Harry ja Ellie saapuvat Harryn luo, Ellie ja Gemna matkaavat yläkertaan, eikä Harrya päästetä heidän mukaansa. Hän jää siis alakertaan istumaan, ja katsomaan televisiota. Voi kuinka paljon helpompaa kaikki olisi, jos Samantha vain olisi tullut hänen luokseen. Ei tarvitsisi tuntea oloaan niin yksinäiseksi. Joskus Harry melkein unohtaa miltä tuntuu olla Samanthan kanssa, pitää häntä kainalossaan, silittää pehmeitä hiuksia, eikä Harry ole koskaan tuntenut olevansa enemmän kotona kuin hänen kanssaan. Silti, Samantha edes tullut käymään, ja Harryn tekee mieli murjottaa oikein urakalla. Mutta Samantha lupasi jo, että pian he tapaisivat, ja Harryn on pakko uskoa että tällä kertaa se onnistuu.
//anteeksi! Mä hukun koulujuttuihin, on koetta ja läksäriä ja tutkielmaa ja lukupäiväkirjaa ja sitä ja tätä eikä mulla oo ollu aikaa kirjottaa yhtään mitään, eikä tääkään luku oo hääppönen, mut nyt oli ihan vähän aikaa kirjotella niin kirjotin kun en oo pitkään aikaan mitään laittanu tänne ja ääh :( mutta toivottavasti ymmärrätte ja luette edelleen, ootte hirmutärkeitä ja kaikkee mukavaa, seuraava luku saattaa tulla vasra joululomalla kun tää sama hulluus koulutöiden parissa jatkuu läpi näiden muutamien viikkojen ennen lomaa. Kestäkää siis ja kiitos anteeks hei!
(Ei oikoluettu, virheitä on varmaan paljon kun puhelilla tän kirjotin..!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti