Ellie katselee ulos huoneensa ikkunasta. Hän pitelee puhelinta käsissään, laskee sen välillä sängylleen joka on hänen allaan ja nostaa sen taas käteensä. Ellie toistaa tuon liikkeen monesti, naputtaa jalkaansa hiljaa vasten lattialautoja samalla, ilman mitään tiettyä rytmiä. Hän on yksin kotona, hänen äitinsä on töissä ja isä työmatkalla Pariisissa, ja Elliestä tuntuu yksinäiseltä. Hän heittää puhelimen nyt hiukan turhautuneena kaemmas itsestään, ja nousee seisomaan. Hän kävelee ikkunalle sukien punaruskeita hiuksiaan pois kasvoiltaan. Pieni mummeli kävelee koiran kanssa kadulla ikkunan alla, ja Ellien tekisi mieli juosta hänet kiinni ja jutella. Hänellä olisi niin paljon kysyttävää kaikesta. Hän ei voi puhua äidilleenkään, joka tunkee nenänsä Ellien asioihin koko ajan. Ellie on jo oppinut pitämään suunsa kiinni, oppinut olemaan kertomatta äidilleen asioista jotka tahtoisi pitää salassa.
Ellien katse kiemurtelee pihan ylitse, hän taivuttaa päätään niin että näkee taivaankin. Sitten hän kääntyy taas kannoillaan, ja katsoo puhelintaan. Edelleen mykkä. Ellie alkaa harppoa pienen huoneensa päästä toiseen, kädet selän takana. Sitten hän päättää laittaa Harrylle viestin, vaikka Ellie hyvin tietääkin missä hän on.
"Hei, missä olet?" Ellie kirjoittaa. Sopivan neutraali, hän päättää ja lähettää viestin. Hetkeen ei kuulu mitään muuta kuin hänen oman sydämensä lyönnit, kellon tikitys hiljaisessa huoneessa, ja sitten viestin merkkiääni. Ellie avaa puhelimen lukituksen ja lukee näytöltä jo tietämänsä asian.
"Odotan Samanthaa kotiin." Ellie huokaa. Samantha on mukava tyttö, mutta jokin hänessä ei vain osu kohdalleen Ellien päässä. Ellie ei osaa sanoa, onko se miten Samantha kohtelee Harrya vai mikä hänessä mättää, mutta Ellie ei pidä hänestä kovin paljon. Hänen on pakko yrittää tulla toimeen tämän kanssa Harryn tähden - ja hieman myös ystävänsä Gemman tähden, sillä hän ja Samantha tulevat todella hyvin toimeen eikä Ellie tahdo arvostella ystävänsä arvostelukykyä ihmisten suhteen, varsinkaan kun Gemma kelpuuttaa Ellien ystäväkseen. Silti, Ellie ei vain saa mielestään sitä tosiseikkaa että Samanthassa on jotain outoa. Tai ehkä hän on vain mustasukkainen.
Ellie soittaa Gemmalle, tämä ei ole tällä hetkellä kotona vaan istumassa hammaslääkärin vastaanotolla herättyään yöllä kamalaan särkyyn, joten Ellie päättää lukea kirjaa, ja kun se ei onnistu, hän heittää lenkkivaatteet ylleen ja kävelee. Ulkona käy kova viima joka tekee ilmasta paljon viileämpää kuin se olisikaan ilman sitä. Ellie vetää takkia paremmin ylleen ja juoksee hiukan, jalat lyöden asfalttiin, aiheuttaen töminän sitä vasten. Hänen jalkansa kuljettavat häntä pitkälle ohitse kauppojen ja leikkipuistojen joissa hän pienenä leikki, kunnes Elllien on pakko hidastaa kävelyksi koska ei saa enää kunnolla henkeä.
Kun Ellie tulee kotiin, hänen äitinsä on jo keittiössä hellan ääressä lämmittämässä eilistä kalakeittoa. Lautaset on katettu kahdelle, ja Ellie istuu toiselle tuolille, nappaa käteensä lusikan ja pyörittää sitä.
"Mä syön nyt ja käyn sitten suihkussa", Ellie ilmoittaa äidilleen.
"Sopii", äiti sanoo ja pyytää sitten Ellien lautasen itselleen lusikoidakseen sille keittoa. Ellie syö, kiittää, menee huoneeseensa ja sulkee kaihtimet riisuutuakseen. Sitten hän hiippailee suihkuun, kuullessaan ohimennen äitinsä puhuvan puhelimessa jonkun kanssa kovaan ääneen, ja suihkusta tullessaan asunto on taas hiljainen lukuunottamatta television ääntä. Ellie luikkii omaan huoneeseensa, pukeutuu ja pompahtaa sängylle keskeneräisen kirjansa kanssa. Ennen lukemaan alkamista hän tarkistaa onko joku kaivannut häntä sillä välin kun hän oli peseytymässä, ja yllättyy nähdessään Harryn viestin;
"Kahville huomenna neljältä?"
"Toki", Ellie kirjoittaa vastauksen hymy huulillaan ja on näyttänyt unohtaneen Samanthan, kuten Harrykin, ei kai poika tapaamista muuten ehdottaisi? Ellie laittaa puhelimen työpöydälleen lataukseen ja kääriytyy peittoon, alkaen lukea kirjaa joka tempaa hänet heti mukaansa juoneen muutaman välipäivän jälkeen.
//ugh
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti