Higher - 1

Odottavan aika on pitkä, tapasi Harryn äiti aina sanoa. Ja niinhän se on. Kun jotakin odottaa oikein kovasti, tuntuu ettei se koskaan tule kohdalle, sitä vain odottaa ja odottaa. Kuukausia kuluu, viikkoja viuhuu ohitse, päiviä ja tunteja jopa menee ohitse kelloa tuijottaen, kalenteria katsoen. Eikä siltikään se, mitä odottaa, satu kohdalle. Kunnes se päivä koittaa. On aika. Ja sitten pian, se on ohitse. Harrykin tietää sen. Seisoessaan rautatieasemalla rannekelloaan vilkuillen, puhelinta kädessään pyöritellen, hän huomaa kuinka oikeassa hänen äitinsä aina oli niin sanoessaan.

Kello tulee pian kolme. Viisitoista yli kolmen junalla hän tulee. Harry katsoo taas kelloa, jonka sekuntiviisarit ovat liikkuneet alle kymmenen sekuntia eteenpäin. On piinaavaa odotella, varsinkin kun on odottanut jo kaksi kuukautta nähdäkseen toisen. Ja nyt heitä erottaa vain muutama minuutti. Mutta silti, kuinka järkyttävää on odottaa, tuijottaa kelloa jonka viisarit tuskin liikkuvat, seisoa keskellä kiireistä väkijoukkoa päästäkseen sen luokse jota eniten kaipaa.

Kello on kolmea yli kolme. Harry vaihtaa painoa jalalta toiselle, ja katsoo taas ensin puhelimen kelloa, ja sitten rannekelloa. Hän kääntää katseensa kohti kelloa joka on rautatieaseman seinässä, eikä se ole liikahtanut juuri ollenkaan. Harry huokaa, keinahtelee kantapäidensä varassa ja katselee raiteita edessään, joille juna pian pysähtyisi. Samantha olisi kotona. Vihdoin. Yhdessä hänen kanssaan. Kaksi kuukautta on niin pitkä aika.

Viittä yli kolme Harry tuntee puhelimensa värisevän taskussaan. Hän nappaa sen salamannopeasti ja avaa lukituksen. Mutta se ei ole Samantha. Se on Ellie, joka kysyy missä Harry on. Ellie on Gemman ystävä, ja tietenkin myös Harryn ystävä. Hän on kaunis, mukava, hyvä koulussa, pitää koirista ja kissoista, ja on kasvissyöjä. Mutta hän ei ole Samantha. Harry vastaa Ellielle lyhyesti. Kertoo odottavansa Samanthaa palaavaksi kotiin. Ellie ei vastaa mitään. Harry laittaa puhelimen taskuunsa ja keinahtaa eteenpäin, vaihtelee painoa puolelta toiselle, eteen, taakse, oikealle, vasemmalle.

Kello on pian 13 yli kolme, ja Harryn vatsa tuntuu kiertyvän kerälle. Kahdessa kuukaudessa Samantha on voinut muuttua paljonkin. Mutta varmasti vain edukseen, Harry ajattelee. 14 yli. Ja lopulta, lopulta 15 yli. Juna on melkein ajallaan, kiskot kirskuvat kun se puksuttaa hiljaa asemalle ja pysähtyy kirskahtaen, ovet liukuen auki ja ihmisiä tulee ulos, ja menee sisään. On äitejä vauvoineen ja vaunuineen, lapsia ja nuoria omien porukoidensa kanssa, kiihkeästi jutellen jostakin polttavasta juorusta joka on pakko kertoa eteenpäin, vanhuksia koirineen ja lenkkeilijöitä jotka pyyhkivät hikeä otsaltaan, tuuppaavat treenikassin olalleen ja jäävät vaunujen ovensuille seisomaan, kauemmas muista ihmisistä. Kello alkaa olla jo pian 20 yli kolme, ja junan on lähdettävä. Ihmiset juoksevat, ovet liukuvat kiinni viimeisten huono-onnisten nenien edestä, ja juna lähtee taas liikkeelle. Mutta vaikka Harry kuinka yrittää katsoa, kurkottaa kaulaansa ja tähystää muiden ihmisten yli, ei hän näe Samanthaa. Puhelin värisee hänen taskussaan, ja vaikka Harrya ei huvittaisi, hän ottaa puhelimen taskustaan ja avaa lukituksen. Hänen sydämensä pomppii lujempaa kun hän näkee viestin olevan Samanthalta.
"Anteeksi, en voikaan tulla tapaamaan sua tänään, mulle tuli muuta menoa, mutta enskuussa sitten!" Viesti on laitettu ihan äskettäin, ja Harry huokaa. Hän odotteli ihan turhaan. Samantha ei tullutkaan. Ei tahtonutkaan nähdä Harrya. Ja Harry rakastaa Samanthaa, tahtoo nähdä hänet, muttei taaskaan voinut.
"Ai, ei se mitään, nähdään ensikuussa x", Harry vastaa kuitenkin ja kääntyy. Sitten hän kävelee pois asemalta, parkkipaikalle jossa hänen autonsa on, istuu autoon ja ajaa kotiin. Yksin.

//juuuu, tässä yritän kehitellä uutta tarinaa kun toi edellinen oli mitä oli, en keksiny siihen enää mitään ja se oli vähän kulunu juoni, mä toivon että tästä tulis parempi, katellaan! :D (ja anteeksi, lyhyt eka luku mut kyl tää tästä hei! eikä tää oo taaskaan oikoluettu, sori)
Mulla tetti loppu viime viikolla, oli ihan huikeeta. Mun työpaikka oli niin mahtava ja mulla oli siellä yksi mun kaveri mukana ja se oli niin kivaa, en ois millään tahtonu palata kouluun. Mutta lomaa tässä ite just alottelen (hyvä syyslomaa kaikille, oli se sulla tulossa, menny jo tai nyt just menossa) ja nyt mulla on viikko aikaa rentoutua, saada vihdoin viimein tarpeeks unta ja saada uutta puhtia koulutyöhön (no just joo, en usko että tää loma nyt vaikuttaa mihinkään.. mut silti!) Onko teillä lomasuunnitelmia/kävitkö jossain loman aikana? Mulla ei oo suunniteltuna kun että yökylään meen kaverille, ei muuta.. mut rentoutuminen ja akkujen latailu mitään tekemättä on ihan jees.
No mut joo, eipä tässä, toivottavasti pidätte tästä ficistä, kommenttia saa taas laittaa tulemaan ja jos et oo jättänyt mua nyt kun oon ollu vähän aikaa poissa täältä niin iso hali sulle, ja kiitokset kaikille muillekin! Jatkan tätä nyt sitten heti kun saan jonkun inspiksen kirjottaa uudelleen, en nyt sano mitään päiviä etten taas mee lupaan liikoja.. Mutta niin, öitä vaan kaikille (tai mitä ikinä)! :D xx