Help me - 7

Grace -

"Jaetaan nyt ne ryhmät ja sitten lähdetään etsimään. Anna voi olla jo jossakin kaukana", isä sanoo. Minä herään todellisuuteen. Niall seisoo edelleen edessäni, en ole unessa.
"Me mennään talon taakse metsään", päättää yksi ryhmä ja miehet katselevat toisiaan nyökkäillen.
"Te kaksi" - isä sanoo ja osoittaa minua, Niallia ja kahta miestä joista toinen on Niallin isä - "menette keskustaan", hän komentaa. Kaikki vähäinenkin väri katoaa kasvoiltani.
"Okei", vastaan konemaisesti ja menen hakemaan takkini ja puhelimen. Sydämeni hakkaa ja kuulen sen kumun korvissani kun kävelen.
"Soita jos Anna löytyy. Nähdään täällä viimeistään kahdelta, Annan kanssa tai ilman", hän huutaa perääni.
"Joo!" Kuulen askelia takaani mutten käänny, pysähdyn vain nappaamaan takin ja lähden kävelemään keskustaan.
"Se on tuolla päin, luuseri", Niall huutaa perääni. Muut miehet kävelevät kiltisti samaan suntaan kuin Niall oli menossa.
"Mä kierrän toista kautta!" huudan miehille ääni melkein särkyen ja kävelen aina vain kovempaa. En kuule vastalauseita Niallinkaan suunnalta, mutta olen varma että hän kiroaa minua päässään ja valmistautuu lyömään minua turpaan jossain vaiheessa. Melkein hölkkään jo, yrittäen saada välillemme niin paljon välimatkaa kuin mahdollista. Miehet jatkavat eri suuntaan, ja me olemme kahden.
"Anna!" huudan ja katselen ympärilleni.
"Ja hei, kai sä tajuat että vaikka mä autan sua etsimään sitä typerää siskoasi, meistä ei tule kavereita etkä sä saa armoa koulun alkaessa", Niall muistuttaa.
"Anna ei ole typerä", sihisen.
"Mitä?"
"Älä sä hauku mun siskoa!" kiljaisen ja minua melkein itkettää. Arvostan apua, mutta en Niallin.
"Varo suutasi", Niall kihisee kiukusta, näen sen heti kun käännyn ympäri. Sitten käännyn taas oikeaan kävelysuuntaan ja huudan Annaa nimeltä niin kovaa kuin pystyn. Pian Niall huutaa hänen nimeään myös, mistä yllätyn kovasti.

"Mikä sai sut auttamaan?" uskaltaudun kysymään pian. Hänellä on pakko olla jokin syy, ja tahdon tietää mikä. Ehkä hänen isänsä antaa hänelle palkkaa tästä.
"Älä kysele", Niall vastaa ja hänen äänensä tulee yhtäkkiä lähempää kuin arvelinkaan. Hyppään suunnilleen metrin ilmaan kun tajuan että hän on ihan selkäni takana. Vaarallinen etäisyys, hän on ihan liian lähellä.
"Paljonko kello on?" Niall kuitenkin itse kysyy. Kävelen kauemmas ja vastaan:
"Älä kysele." Kuulen juoksuaskelia, ja otan muutaman itsekin. En kuitenkaan ehdi kauas. Niall nappaa kiinni hiuksistani, ja minä pörähdän ympäri vapautuakseni hänen otteestaan.
"Vaikka me ei ollakaan koulussa, mä voin edelleen hakata sut, älä unohda", hän sylkäisee sanat suustaan. Sitten hän päästää irti, ja minä hieron päätäni. Siihen sattuu hiukan. Jatkamme kävelyämme. Tahtoisin vain etsiä Annaa yksin. Se olisi helpompaa kuin etsiä häntä ja yrittää samalla päästä itse hengissä kotiin.

Monen tunnin kävelemisen jälkeen olen aivan puhki. Jalastani tulee verta koska kenkäni ovat hiertäneet kantapääni auki ja kädessäni on jälki. Niall piteli minusta kiinni hieman liian kauan, eikä se ollut yhtään niin romanttista kuin miltä se saattaa kuulostaa. Suututan häntä olemassaolollani.
"Mennään takaisin", päätän. Niall näyttää siltä kuin ei kuulisi minua, mutta kääntyy ympäri ja tällä kertaa hän kävelee edellä. Saan hengähtää rauhassa. Hän ei ole selkäni takana joten hän ei voi yrittää yllätyshyökkäystä. Pidän kuitenkin välimatkaa häneen. Yritän samalla tähyillä ympärilleni. Kaduilla ei juuri liiku väkeä, mutta autoja menee aina välillä ja minua itkettää ajatella että joku niistä on saattanut ajaa Annan päältä. Kiellän itseäni ajattelemasta sellaista mutta aina välillä ajatus pompahtaa päähäni ja minusta tuntuu kuin tukehtuisin.

"Hei, odota!" huudahdan, tavallaan huudan Niallia mutta minua ei juurikaan kiinnosta tuleeko hän perässäni puistoon vai ei. Kävelen sinne ja pian Niall sanoo jopa lähempää kun aiemmin:
"Jos tämä on hukkareissu saat kiittää onneas jos en lyö sua." Kävelen kauemmas. Kuulen ääniä pusikosta. Kävelen sinne, ja säikähdän kissaa joka naukaisee ja juoksee puskasta. Ei mitään täälläkään.
"Mennään nyt vaan, mulla on nälkä ja sun siskosi ei ehkä koskaan palaa kotiin ja tämä saattaa olla turhaa, älä jää joka puskan juurelle kykkimään ja etsimään", Niall tokaisee karusti ja me lähdemme kotiin. Kukaan sielläkään ei tiedä missä Anna on. Sara on tullut auttamaan minua, ja ruoan jälkeen minä lähden hänen kanssaan jatkamaan etsintöjä. Se on mukavaa vaihtelua Niallin seurassa olemiselle.

//anteeksi, tää on sekava ja vähän outo luku, mulla ei nyt ollu aikaa hioa tätä ja kirjottaa parempaa, lupasin kirjotella jo eiliseksi tän luvun ja oon nyt mun kaverilla yötä ja ugghh kirjotan uudesta luvusta paremman lupaan heti kun on aikaa pus xx