Soulmates - 26

Kate -

Syntymämerkkiäni kivistää koko päivän. Siihen sattuu niin, että vaikka otan lääkkeitä, kipu ei hellitä. Potilaat joutuvat odottamaan vähän väliä kun minä nousen, kävelen, hengittelen ja istun taas jatkamaan vain noustakseni pian jälleen ylös. En tajua mikä minuun on mennyt.

Kun olen hetken yksin huoneessa, en kirjoita mitään ylös vaan tutkiskelen merkkiäni ja puhelen yksikseni. Kipu on polttelevaa, ja se alkaa tuntua koko kropassani iltapäivällä viimeisen asiakkaani ollessa matkalla huoneeseeni. Saan puhelun vasta hänen lähdettyään, kun olen jo melkein lähdössä kotiin hoitamaan itseni kuntoon.
"Kate?" kuulen Zaynin väsyneen äänen. Aavistan että jokin on pielessä ilman että hän sanoo mitään.
"Missä sä olet? Mikä hätänä?" kysyn huolissani ja puristan käännykkää korvalleni. Tuskallinen kipu vierii ylitseni tasaisin väliajoin.
"Mä selitän sulle heti kun tuut sairaalalle", Zayn huokaa. Puhumme vielä ihan pienen hetken, ennen kuin minä juoksen autolleni, lysähdän kuskin paikalle ja lähden ajamaan reipasta vauhtia.

Kävelen pitkin valkoseinäisiä käytäviä Zaynin jäljessä. Hän johdattaa minut huoneeseen, jossa makaa pieni tummatukkainen tyttö sängyllä silmät kiinni, posket kyynelistä juovaisina. Sängyn ympärillä istuu kaksi muuta tyttöä, laihaa ja kalpeaa. Nämä eivät käännä päitään vaan tuijottavat siskoaan tiiviisti kuin peläten että tämä katoaa. Minä ja Zayn menemme istumaan huoneen nurkkaan ja Zayn selittää minulle mitä on tapahtunut. Vedän henkeä ja samalla syntymämerkkiäni kivistää kovasti. Ei niin kovasti kuin äsken, mutta se sattuu silti. Ehkä on hyvä että olen sairaalassa. Jos jotakin tapahtuu, hoitajat ovat lähellä.

Kuulemme pian liikettä sängyn suunnalta. Zaynin siskot poukkoavat pystyyn ja katselevat hentoista siskoaan silmät suurina. Zaynin katse siirtyy terävästi samalle suunnalle.
"Zayn? Wal? Don?" pieni ääni kyselee.
"Tässä me ollaan", vanhin siskoista sanoo. Zayn istuu vieressäni, paikoilleen juurtuneena. Tahtoisin kehottaa häntä menemään siskonsa luokse, mutta kipu vihlaisee minua ennen kuin saan suuni auki. Ja kun kipu on ohitse, päälleni vyöryy lasti syyllisyyttä ja se polttelee kehoani joka puolelta. Tahtoisin huutaa ääneen, mutta olen jähmettynyt paikoilleni.
"Kate?" Zaynin ääni kuuluu kuin tunnelin päästä.
"Joo, mä oon tässä", kuulen itseni sanovan. Tai ehken sanokaan sitä oikeasti. Liikkuukohan suuni? En ole varma. Saatan kuvitella kaiken.
"Pitäisikö sun käydä makaamaan?" Zayn kysyy ja tarttuu minua kädestä. En näe enää mitään, taivun vain kaksinkerroin kun kipu kaksinkertaistuu. Yritän pyörittää päätäni ja pyytää Zayniä sillä tavalla irroittamaan otteensa minusta.
"Irrota!" yritän huutaa. Suustani ei tule ääntä, ja vaikka tulisikin, Zayn ei kuulisi.
"Apua!" Zayn huutaa muttei päästä minusta irti. "Joku! Auttakaa!" Äänet vaimenevat ja kipu katoaa osittain. Kuin olisin osittain omassa ruumiissani ja osittain sen ulkopuolella. Valot ovat enäää läikkiä, kunnes nekin hiipuvat hiljalleen pois ja huone, kipu, Zayn, huuto ja hajut katoavat kaiken nielevän pimeyden syvyyksiin.

----

Jos toista rakastaa kovasti, on kaikki mitä hän kokee myös sinun koettava. Kaikki syyllisyys, tuska, kaipuu, mutta myös ilo, onnellisuus ja riehakkuus. Sielunkumppanit tuntevat tämän rakkauden siteen vielä kovemmin rakkauden ollessa huipussaan. Kaikki mitä toinen kokee on toisenkin koettava. Suhde toimii jos molemmat tukevat toisiaan tasolla, joka ylittää ruumiilliset rajoitukset.

Ja kun sille ei voi itse mitään. Jos toisella on paha päivä, tulee toisellekin paha mieli. Mutta jos kaikki mitä toinen kokee ilmenee kipuna, ei ole maailmassa paikkaa, jossa olisi turvassa. Herkkä sielu on sielunkumppaneiden etu joissakin asioissa, rakkauden leimuamisessa ei ole ongelmaa, mutta voimakkaat tunteet ajavat sieluparan äärimilleen ja ruumiillinen kipu voimistuu.

Kipua ilmenee joka suhteessa, mutta paha kipu on joko kestettävä sielunkumppanin kanssa tai unohdettava hänet ja elettävä ilman. Kumman ikinä valitseekaan, ei voi välttyä kivulta. Sille ei ole lievitystä, se on elämää. Sielu menee rikki joka tapauksessa. Valinta on tehtävä itse, ja se on väistämätöntä. Mitä nopeammin tekee päätöksen, sitä helpommalla pääsee. Jos pääsee.

//no siinä se. Haha. Nyt oli aikaa kirjottaa kun tulin sieltä keikalta :D mulla oli tosi kivaa siellä! Mutta joo, toivottavasti piditte erittäin sekavasta luvusta ja sillä tavalla
Mainostan nyt mun toista blogia jossa on kuvia keikalta ja kaikesta, käykää vilkasemassa jos kiinnostaa, pakota en ketään :D (linkki postaukseen: http://kinosted.blogspot.fi/2014/06/wwat-2014sweden-136.html)
ei oikoluettu