Soulmates - 28

Kate -

Zaynin sisko paranee nopeasti, onneksi. Hän on pieni ja hiljainen, mutta sisukas ja urhea. Olen luonut aika hyvät välit nuorimpaan, ja hän pitää minusta. Ainakin luulen niin. Ellei hän vain esitä pitävänsä. Mutta jos asia olisi näin, se särkisi sydämeni. Muut kaksi tyttöä pitävät minuun välimatkaa eivätkä paljoa puhu, mutta eivät he ilkeitäkään ole. Ujoja ja hiljaisia vain. Mutta en voi syyttää heitä. Olosuhteet ovat mitä ovat.

Zayn irtisanoutuu työstään ja alkaa etsiä toista, parempipalkkaista työpaikkaa heti samana päivänä kun Safaa pääsee sairaalasta. Sellaisten löytäminen ei ole helppoa, mutta minä autan häntä. Hänen täytyy ostaa siskoilleen ja itselleen uusi asunto. Ei sillä etteivät he voisi olla minun luonani, mutta ei minunkaan talossani ole kamalasti tilaa kolmelle nuorelle naiselle - tai tytölle - sekä itselleni ja vielä Zaynille. Ja he varmasti tuntevat olonsa oudoiksi talossani. Mutta minä pidän siitä että ympärilläni on edes jotakin elämää. En tiedä olenko vieläkään ylitse Stevestä. Tai pikemminkin hänen lähtönsä aiheuttamastaan tyhjästä tilasta. Voin tuntea sen talossa. Pelkkää hiljaisuutta on ympärilläni kun olen yksin. Seura tekee hyvää.

Ja koska minä ja Zayn työskentelemme yhdessä hänen työpaikkansa eteen, bongaamme useita ilmoituksia. Hän hakee lähes jokaiseen vähänkin parempipalkkaiseen työhön, ja saakin sellaisen pian. Töihin meneminen ei ole hänelle helppoa. Kovana juhlijana hän tahtoisi vain käydä baarissa, tulla kotiin ja nukkua seuraavan päivän. Mutta luulen että se mitä hänen siskolleen tapahtui säikäytti häntä niin, ettei hän valita asiasta kuin satunnaisesti ja vain kun minä olen kuulolla. Siskojensa ympärillä hän huolehtii heistä ja minun ei tarvitse tehdä muuta kuin raahata ruokaa kaupasta ja tarjota heille kattoa pään päälle. Zayn huolehtii että hänen siskonsa ovat kunnossa. Muutamassa viikossa olen nähnyt hänestä niin paljon uusia puolia, etten tiedä miten paljon sellaisia kestän ennen kuin kysyn mitä Zaynille on tehty. En tiedä tunsinko häntä kokonaan aiemmin, mutta nyt huomaan että en todellakaan.

Ja lopulta, pankin ja sukulaistensa avustuksella sekä saamallaan palkalla hän ostaa asunnon. Autan heitä muuttamaan, mikä ei ole vaikea juttu. Heillä ei ole kuin noin kaksi pahvilaatikkoa vaatteita, kirjoja tai levyjä levyjä jokaisella. Me toimme ne tänne vanhasta talosta, siitä jonne he eivät koskaan enää palaa - Luojalle kiitos. Eikä uusikaan talo ole iso, mutta paljon paremmalla alueella, lähempänä työpaikkoja ja kauppoja, turvallisempi ja viihtyisämpi. Tyttöjen ilmeet ovat näkemisen arvoiset, kun he näkevät talon ensimmäistä kertaa. Sitä iloa on ihana katsella.

"Onko se tämä?" kysyy Safaa. Pysäytän auton ja ympärillemme lankeaa hiljaisuus.
"On", Zayn sanoo lopulta. Hän on ensimmäinen ulos autosta. Pieni paritalo näyttää oikeastaan aika suloiselta ulkoa päin.
"Se on ihana", Waliyha kuiskaa. Nousemme autosta seuraten Zayniä. Autan Safaata kantamaan tavaransa sisälle taloon, joka oven Zayn on jo avannut. Vietämme koko päivän siellä, kunnes minun täytyy mennä koiin ja tyttöjen on päästävä nukkumaan.

"Kate, odota!" Zayn huikkaa kun olen jo käsi oven kahvalla.
"No?" kysyn ja Zayn vaeltaa näköpiiriini.
"Kiitos tosi kovasti sulle. Mä en tiedä miten me oltais pärjätty ilman sua", Zayn sanoo.
"Hei eipä mitään", hymyilen. Zayn astuu lähemmäs ja vetää minut vyötäröstäni kiinni itseensä. Vaikka olen löytänyt hänestä uusia puolia, tunnen hänen suudelmansa kuin omat taskuni. Ne ovat lämpimiä ja kovia suudelmia, hiukan ristiriitaisia, mutta niin on kyllä Zaynkin.
"Me varmaan nähdään huomenna?" Zayn kysyy toiveikkaasti kun hymyilen ja nojaan otsaani vasten hänen otsaansa.
"Tietenkin", sanon ja sitten olen ulos ovesta. Edessä on pitkä ja hiljainen yö yksin.

----

Rakkauden eteen tekee mitä tahansa. Rakkautta ei voi käskeä. Sitä ei voi pakottaa. Rakkaudella on monia muotoja. Rakkaus muuttuu. Rakkautta on erilaista, joskus sitä voi olla vaikea löytää. Mutta kun sen löytää, sen tietää. Ja sen eteen on valmis tekemään mitä vain. Toisesta ihmisestä tulee niin tärkeä, että kun hän on poissa hetken, se tuntuu kuin osa itsestä puuttuisi.

Joskus rakkautta on myös päästää toinen menmään. Joskus se on pitää toinen lähellään. Näiden tasapainotus ei ole helppoa, mutta kun toista rakastaa kovasti, saa kaiken toimimaan vaikka se veisi aikaa ja sattuisi kovasti.

//argh. Kuten ehkä huomaatte, alkaa multa ideat vähän jo loppua. Tää tarina alkaa tosiaan olemaan kohta tässä. Kenet tahtoisit seuraavaan ficciin? :) Kommentoi toki alas!
Kiitos teille ihanille kommentoijille! Mä en tiedä mitä tekisin jos teitä ei olisi! Mulla on ihanat ja parhaat lukijat ja teidän kommentit sai mut kyyneliin täällä :') Jatkakaa toki kommentointia, jos viitsitte!
ei oikoluettu