Soulmates - 19

Kate -

Huokaan syvään, ja nousen autooni. Olen luvannut hakea Zaynin kahdeksalta. En edes tiedä minne pitää ajaa, mutta hän luultavasti neuvoo minulle reitin. Paras olisi. Huokaan uudelleen, pöyhin hiuksiani ja laitan auton käyntiin. Tarkistan että laukkuni ja toiset kengät ovat minulla matkassa, ja tarkistettuani meikkini tilanteen lähden ajamaan. En yleensä jännitä tälläisiä juhlia tai mitään, mutta nyt mahassani tuntuu kiertävän ja sitä pistelee. Näen tänään Zaynin ystäviä, enkä tiedä miten he suhtautuvat minuun. Liam näyttää olevan okei kanssani, mutta muista en tiedä. Mietin, mahtaako joku tuntemani tyyppi ilmaantua paikalle. Tavallaan toivoisin että ei, mutta keskellä vieraita ihmisiä patsasteleminenkaan ei oikeastaan houkuta. Mutta ehkä keskityn ajattelemaan, että tämän jälkeen hei eivät ole enää niin tuntemattomia, eikä minun ensi kerralla tarvitse miettiä. Käännän radiota kovemmalle kuin yrittääkseni vaientaa ajatukseni, ja ajan kohti Zaynin taloa.

"Anna kun mä ajan", Zayn pyytää ja ojentaa kättään minua kohti. Pyöritän päätäni kädet puuskassa.
"Neuvot vaan minne mennään, mä osaan kyllä jatkaa siitä", vänkään.
"No mutta se olisi helpompaa jos mä ajaisin", Zayn maanittelee. Kieltämättä, mutta en tahdo päästää häntä autoni rattiin. Minun pitäisi tietää tie pois sieltä, ja jos en ole ajanut sitä sinne päin, mistä tiedän minne mennä paluumatkalla. Sanon tämän Zaynille, ja pienen hetken jälkeen hän antaa periksi ja antaa minun ajaa. Hän neuvoo tietä, mutta menemme välillä harhaan kun hän ilmoittaa käännöksistä liian myöhään. Hän sättii minua leikkisästi aina seuraavaan harhakäännökseen asti, vain aloittaakseen alusta. Mutta lopulta pääsemme perille, ja yllätyn kuinka lähellä tämä paikka loppujen lopuksi on. Nousemme autosta ja minä suoristan mekkoani, vaikka se onkin jo ihan kunnossa. Tarkistan meikit ja hiukset peilistä, ja seuraa Zayniä sisälle taloon, joka ei näytä oikein miltään hämärässä. Se saattaa olla suuri, mutta myös pieni. Kuvailisin sitä sanalla keskikokoinen ja linnamainen, mutta kun ei se oikein linnaakaan muistuttanut. Sanotaan vaikka, että se oli jotakin mitä en ollut tullut ajatelleeksi kun olin miettinyt tulevani jonkun Zaynin ystävän bileisiin. Koska olin odottanut jotakin kerrostaloasuntoa, en mitään pientä kartanoa.
"Tuletko sä vai et?" Zayn kysyy ja tönäisee minua eteenpäin. Havahdun takaisin elämään ja nyökkään. Toivoisin että Zayn pitäisi minua kädestä, mutta hän on muuttunut ihmeen etäiseksi. Hän kävelee vierelläni, mutta varoo ettei kosketa minua, eikä hän luo minuun katsettakaan. Ovella hän liimaa kasvoilleen ilmiselvän tekohymyn, ja astuu edelläni taloon. Kenkiä ei jätetä eteiseen, takin saa jättää naulakkoon. Zayn viittaa minut sisemmälle taloon, jossa on paljon ihmisiä. Liikaa, minun mielestäni. Kaikilla on käsissään joko joku alkoholijuoma tai tupakka. Nyrpistän nenääni, miksi tulinkaan tänne? Kävelen arasti Zaynin perässä talon läpi, ja kuulen musiikin. Kukaan ei tanssi, mikä on vähän outoa, ja suurin osa vain juttelee kavereidensa kanssa. Yhden porukan naurunremakka keskeyttää toisen ja osa ihmisistä palloilee kahden tai kolmen ryhmän välillä. Ilman musiikkia paikka olisi aavemainen, luulisin.

"Mä menen etsimään Harryn. Hae jotain juomista, tuun kohta takaisin", Zayn sanoo hetken päästä viileästi ja häipyy väkijoukkoon ennen kuin ehdin vastata. Huokaan ja vedän tummansinisen mekon miehustaa ylöspäin. Mekossa on yläosa pelkkää sinistä paljettia, ja alaosa on samanvärinen, edestä lyhyempi kuin takaa. Kaikilla muilla tytöillä on paljon lyhyempi mekko, musta tai punainen. Tunnen itseni jotenkin joukkoon kuulumattomaksi, ja minua ahdistaa. Minun pitäisi varmaan yrittää rauhoittua. Saan muutaman ihmettelevän, melkein ivallisen katseen kun kävelen kohti juomapöytiä. Pöytiä on kaksi, ja kaikki juomat näyttävät vähän liian voimakkailta minun makuuni.
"Ahh, siinä hän on. Kate!" Zaynin ääni kuuluu riemukkaana, ja minut pyöräytetään ympäri aivan yhtäkkiä. Zayn laskee kätensä rennosti olkani ylitse ja hymyilee edessään olevalle, häntä pidemmälle kikkarapäälle, joka naurahtaa ja ojentaa sitten kätensä minua kohti.
"Harry Styles!" Tartun käteen epäröiden, ja pienen kädenpuristuksen jälkeen päästän irti ja yritän olla hieromatta kättäni.
"Kate Hudson."
"Vai että Kate. Mukava tavata. Liam mainitsikin jotakin sun naiskuvioista, en vaan kuunnellut tarpeeksi tarkasti", kikkarapää toteaa Zaynille. Hänellä on päällään polvista puhki menneet farkut ja musta t-paita. Hänellä on tatuointeja ympäri käsiä ja rintaa, ainakin siitä kohtaa mistä minä näen. Hän näyttää sekä söpöltä pikku enekeliltä, että vaaralliselta jengijäseneltä. En osaa päättää kummalta enemmän, mutta olen jotenkin ahdistunut hänen seurastaan. Yritän hymyillä, ja kiedon käteni kömpelösti Zaynin ympärille. Tämä ravistaa käteni pois, kun Harry kääntyy ympäri ja johdattaa meitä jonneki muualle. Zayn nappaa kupin pöydästä ja siemailee siitä matkalla. Arvatkaapas kuka ajaa tänään kotiin?
"Missä muut ovat?" Zayn kysyy. Luulen aluksi että hän tarkoittaa kaikkia niitä ihmisiä jotka nauravat ja juovat edessämme, joten olen hämmentynyt hänen kysymyksestään, ja loukkaantunut hänen käytöksestään aiemmin. Katson häntä syrjäsilmällä, ja yritän polttaa reikää hänen ohimoonsa.
"Louis ja Niall ovat matkalla, Liam on yläkerrassa", Harry vastaa ja kävelee ihmisten seassa, moikaten kaikkia.
"Jaa", Zayn vastaa ja kävelee edelläni. Tahdon kotiin!
"Meidän pitäisi varmaan mennä odottamaan heidän tänne tuloaan, vai mitä sanot?" Harry kysyy ja kävelee nyt takaperin.
"Vanhoja perinteitä kunnioittaen", Zayn myöntää. Harry nauraa, kääntyy kävelemään oikein päin juuri ennen kuin hän törmää yhteen niistä nikkoihin mekkoihin pukeutuneista tytöistä. Harry kävelee muita melkein päätä pidempänä pois paikalta, ja Zayn seuraa häntä jättäen minut yksin, jälleen. Huokaan, tämä ilta on tosi syvältä.

"Tanssitaanko?" kuulen äänen takaani. Poika, jolla on alta blondit ja päältä laventelinsiniset hiukset, kysyy minulta.
"Mitä-?" yritän kysyä, kun poika jo nappaa minua kädestä ja taluttaa pois huoneesta. Yritän reuhtoa kättäni pois hänen otteestaan, mutta hän on tuossakin kunnossa vahvempi kuin minä. Pitää alkaa käymään salilla vähän useammin ja treenata käsiä enemmän, muistutan itseäni.
"Juomista?" poika kysyy ja tarjoaa omaa puolityhjää kuppiaan. Irvistäen pyöritän päätäni. Sitten tunnen kuinka minut pyöräytetään ympäri ja läimäistään vasten ovea. Otsani osuu oveen ensimmäisenä. ja minä vingahdan kivusta. Seuraava asia jonka tiedän, on se, kun viileä neste valuu selkääni pitkin.
"Oi sori, mun juomat tais mennä sun mekolle..", kuulen humalaisen sammalluksen.
"Mitä helvettiä?" huudahdan pettyneenä. Jos juomaa ei saa mekolta, minä alan itkeä. En kuitekaan ehdi miettiä miten mekon saisi parhaiten pestyä, kun jokin tarttuu minua vyötäröltä ja painaa kovemmin vasten ovea.
"Päästä irti!" sihahdan. Mekkoni pilalle meno harmittaa minua, en tahdo olla täällä, ja Zayn on jossakin Harryn kanssa.
"Ennnnn", kuulen lallattelevan soinnun.
"Päästä nyt hitto vieköön irti tai usutan poikaystäväni sun perääsi", uhkaan. Kuulen naurua.
"Se ei mua pelota", poika kähisee korvaani. Tupakan löyhkä tunkeutuu sieraimiini, ja minun on käännettävä pääni pois, jotten alkaisi yskiä holtittomasti.
"Paras olisi", sanon ja reuhdon itseäni irti pojan otteesta. Tunnen kuinka hän painautuu koko vartalollaan minua vasten, ja painaa minua kivuliaasti ovea vasten. Sitten joku yrittää päästä pois oven toiselta puolelta. Takanani oleva poika painaa minua edelleen ovea vasten niin että se menisi takaisin kiinni. Joku yrittää edelleen avata sitä, ja tunnen kuinka poika työntää kyynerpäätään selkääni, pitääkseen oven kiinni ja minut itsensä ja oven välissä. Vihaisena toivon että ovi löisi häntä naamaan mitä kovimmalla voimalla.
"Au!" huudan ja pääästän kirousryöpyn ilmoille kun ovi alkaa avautua ja taas minua työnnetään sitä vasten.
"Kuka siellä pitää tätä ovea kiinni?" kuulen Zaynin äänen oven  toiselta puolelta, ja minun on hengähdettävä helpotuksen tulviessa ylitseni.
"Zayn! Auta!" huudahdan ja kiroan jälleen. Joka paikkaan sattuu, kun minua edelleen runnotaan vasten kovaa, valkoista ovea.
"Kate?!" Zayn kysyy ja yrittää taas avata. Poskeni painautuu kivuliaasti ovea vasten, enkä voi puhua.
"Älä avaa tai käy huonosti", poika takanani sössöttää ja minä yritän jälleen päästä irti hänen otteestaan.
"Mitä täällä tapahtuu?" kuulen taas yhden tutun äänen, tällä kertaa toiselta puoleltani.
"Liam, mitä on meneillään?" Zayn huutaa.
"Kate on puristuksissa oven ja Nickin välissä", Liam vastaa. En näe mitä tapahtuu, mutta hetken päästä Nickiksi kutsuttu poika vedetään pois minun takaani, ja minä kompuroin taaksepäin. Zayn on ilmeisesti nojannut obveen, sillä kun se avautuu yllättäen, hän kompuroi ulos ja katselee Nickiä, jota Liam pitelee kiinni, murhaavasti.
"Uskallakin koskea mun tyttöystävään uudelleen..!" hän uhoaa ja hyökkää Nickin kimppuun.

"Liam! Tee jotain", kiljun. Zayn lyö Nickiä kerta toisensa jälkeen, eivätkä Liam tai Harry tee muuta kuin katsovat vierestä. Nick näyttäää jo olevan aika pahassa kunnossa.
"Zayn", Liam sanoo hiljaa.
"Ei tuo auta!" huudan. Hyvä on, olen tosi vihainen Nickille puvun takia, ja ahdistelun takia, mutta häneen sattuu.
"Zayn!" huudan itse. Hän luo minuun raivokkaan katseen, ja se saa minut olemaan hetken järkytyksestä hiljaa. Onko hän vihainen minulle koko tästä tilanteesta? Mutta päätän silti kaiken uhallakin saada häntä lopettamaan.
"Zayn! Lopeta!" huudan. Harry auttaa minut ylös, ja vetää vierelleen. Miksi minut pakotetaan katsomaan tätä?
"ZAAAYN!" karjun ja olen polkea jalkaa kuin pikkutyttö. "Etkö sä näe että toinen on jo ihan tajuton?!"
"Puolustatko sä tätä kusipäätä?" Zayn sähisee.
"En.. En tiiä. LOPETA!" huudan taas kun Zayn iskee jo kolmatta kertaa putkeen Nickin veriseen nenään. Minun helpotuksekseni Zayn antaa Nickin kaatua maahan, niin että tämä lyö päänsä seinään ja jää makaamaan ikävän näköisesti keskelle lattiaa. Kävelen Zaynin luokse ja napautan hänen rintaansa.
"Mitä ihmettä?!" kiljahdan. "Näin me ei hoideta asioita!"
"Korjaus; sä et hoida", Zayn sanoo. "Kiitä Liamia ja mua pelastuksesta ja jatka iltaasi, kuten muutkin."
"Ja sähhän et mua määrää. Etsi joku toinen kotiinpääsykeino, mä lähden", ilmoitan ja marssin Zaynin raivokkaiden silmien tuijotuksen alla portaat alas eteiseen. Olen törmätä kahteen poikaan, jotka ovat matkalla ylös, mutten edes katso heitä silmiin, vaan kävelen ripeästi pois. Ehdin vain panna merkille, että toisella heistä on likaisen blondi hiukset ja toisella ruskeat. Luulen että hän on Louis, koska hän näytti sen verran tutulta. En voi tosin olla varma, mutten tahdo jäädä ottamaan selvää. Juoksen loppumatkan takkini luokse, tempaisen sen päälleni ja nappaan aiemmin lattialta poimimastani laukusta autoni avaimet. Minulle riitti nyt!

//juu eli kuten jo kommenteissa sanoin, oon ollut kipeä ja mulla on ollut kauheesti kokeita joihin on pitäny lukea joten en oo ehtiny kirjottaa uutta lukua. Tää on nyt tässä, sekavaa on mutta en nyt saa aikaan parempaa tälle yölle. Teen myöhemmin uuden, luultavasti. Ois viissiin aika käydä nukkumaan, öitä!
ei oikoluettu!