C'mon - 3

Sarah huokaa laittaessaan kirjoja kaappiinsa. Hän luuli hetken jo, että hän pääsee livahtamaan kotiin ennen jälki-istunnon alkua, mutta rehtori seisoo hänen kaappinsa vierellä vahtien että hän varmasti menee istuntoon. Sarah laittaa reppunsa kiinni, ja pamauttaa kaapin oven myös kiinni ennen kääntymistä rehtorin puoleen. Kalju mies tuijottaa häntä tuimasti, hänellä ei näytä olevan kuin tuo yksi ja ainoa ilme.
"Noniin, nyt marssit suorinta tietä luokkaan 14, jossa sinua odottaa jälki-istunnon pitävä opettaja etkä poistu ennen kuin hän antaa sinulle luvan", rehtori pihisee ja katsoo kun Sarah kävelee hänen ohitseen kasvoillaan turhautunut ilme. Sarah menee aulan toiseen päätyyn ja kääntyy yhdelle käytävälle, juoksee rappuset ylös ja kääntyy luokan 14 oven eteen, ottaa kengät jaloistaan ja koputtaa oveen. Hetkeen ei kuulu mitään, sitten askeleet lähestyvät ovea, ja ovi aukeaa. Sarahin suu on retkahtaa auki, mutta hän pystyy pitämään suunsa kiinni, vaikkei hän toki voi välttää yllättynyttä katsetta jonka hän luo mieheen hänen edessään.
"Jälki-istuntoon tulossa?" Zayn naurahtaa. Sarah vain nyökkää, hän on varma ettei saisi suustaan äännähdystäkään vaikka yrittäisi. "Tuu sisään." Sarah tekee työtä käskettyä, käy istumaan yhteen eturivissä olevaan pulpettiin ja tiputtaa reppunsa lattialle pulpetin viereen. Zayn istuu oman pöytänsä taakse ja nojaa käteensä.
"O-onko tänne tulossa muita?" Sarah kysyy hiljaa. Zayn nostaa katseensa häneen ja hymyilee pienesti ennen päänsä pudistamista. Sarah on jopa tyytyväinen siihen että hän on ainoa. Zayn kääntyy taas paperiensa puoleen ja Sarah tuijottaa häntä. Koko istumisensa ajan hän vain katselee miestä ja yrittää välillä irroittaa silmänsä hänestä, epäonnistuen siinä. Kyllä tässä kelpaa istua, tämän muiston avulla kestää jopa äidin huudot, Sarah ajattelee. Kun Zayn käy käytävällä puhumassa jonkun opettajan kanssa, Sarah tekstaa Amandalle ja Leylalle kuka pitää hänen jälki-istuntonsa ja sitten Zayn tulee takaisin.
"Sä voit nyt lähteä", tämä sanoo ja hymyilee Sarahille. Sarah nyökkää, ottaa reppunsa ja kävelee luokasta. Vasta naulakoilla hän alkaa hihittää hysteerisesti ja ulkona hän hyppii ilmaan, luullen ettei kukaa näe. Ikkunan ohitse kulkevat opettajat, rehtori mukaan lukien katselevat kummissaan Sarahin kulkua koulun pihasta kadulle.

"Sarah Cast! Minä en yhtään tykkää tuollaisesta, että saan kuulla sinun jääneen jälki-istuntoon koulun jälkeen, semmoinen ei tule kuuloonkaan! Jos saan vielä kerran kuulla tuollaisia uutisia, laitan sinut kuukauden kotiarestiin! Nyt ensimmäiseksi varoitukseksi saat siskosi viikon tiskivuorot ja olet viikonlopun sitten kotona!" Sarah huokaa. Hänen äitinsä naama on tulipunainen huutamisesta ja kun hän ilmoittaa että kaikki Sarahin viikonloppumenot on peruttu, on helvetti irti. Amanda kuuntelee seinän toisella puolella sisarensa ja äitinsä sananvaihtoa.
"Mitä? Et sä voi tollaisesta laittaa mua viikonlopuksi kotiarestiin, se on tosi epäreilua!" Sarah kuuluu huutavan. Amanda hiippailee yläkertaan, jonne kaikuu vieläkin kiljuntaa. No, ainakaan hänen ei tarvitse tiskata viikkoon.

"Mä en voi uskoa tätä!" Sarah huutaa vihaisena heittäytyessään Amandan viereen tämän sängylle hetkeä myöhemmin.
"Mitä nyt?" Amanda kysähtää kuin ei muka tietäisi mitä asia koskee tällä kertaa.
"Äiti antoi mulle viikonlopun kotiarestia ja mä tiskaan sunkin puolesta koko viikon", Sarah huudahtaa ja hautaa päänsä yhteen tyynyistä ennen kuin alkaa potkia seinää. "Mä en tahdo asua täällä." Amandakin kyllä tietää, kuinka paljon äiti heiltä odottaa, se on yleensä niin paljon, etteivät tytöt millään voi täyttää niitä kaikkia odotuksia. Ja silloin äiti yleensä rankaisee heitä kotiarestein tai lisätiskivuoroin tai perumalla jo sovittuja juttuja, jotka olisivat molemmille tytöille tärkeitä.
"Harmi", Amanda sanoo ja hautautuu takaisin lukemaansa kirjaan.
"No on se!" Sarah sanoo harmistuneena ja katsoo siskoaan tuimasti.
"Mutta eihän sulla edes ole viikonlopuksi mitään tekemistä, joten mitä se sua haittaa?" Amanda kysyy ja laskee kirjaa sen verran että näkee sisarensa, joka nostaa päänsä tyynystä ja punastuu.
"Um, no tota", Sarah mumisee,"olis mulla kyllä ollu. Nimittäin Justinin kotibileet jotka se järjestää seuraavan kerran vasta talvella ja no, mä en tiedä näenkö mä sitä pitkään aikaan niiden bileiden jälkeen koska sen porukat on taas lähdössä Skotlantiin katsomaan sen jotain sukulaista ja ne on siellä kuulemma tosi kauan..."
"Mitä?! Sä et kertonu mulle että sä olet menossa! Sovitteko te jo?" Amanda kysyy ja laskee kirjan nyt lopullisesti käsistän nojautuen eteenpäin.
"No ei, mutta se pyysi anteeksi ja mä olen jo harkinnut anteeksi antamista", Sarah sanoo ja punastuu taas. Justin on Sarahin entinen poikaystävä, joka tavallaan käytti Sarahia hyväkseen, mutta pyysi myöhemmin anteeksi ja vaikka Sarah oli kauan pojalle vihainen, ei hän enää jaksanut.
"No mutta sehän on-" Amanda aloittaa, mutta hänen lauseensa keskeytyy huutoon:
"Tytöt! Syömään!"
"Me puhutaan tästä vielä", Amanda muistuttaa Sarahia, joka voihkaisee ja nousee Amandan jäljessä ylös sängystä.

Seuraavana aamuna Leyla lähtee hiljaisesta talosta päällään mustat farkut, valkoinen t-paita jossa on pääkallon kuva ja nahkatakki sen ylle heitettynä. Hän no kiskonut jalkoihinsa Converset, ja matkalla hän kuuntelee musiikkia. Aamu ei ole mikään kovin lämmin, mutta Leyla kävelee sen verran reippaasti, ettei hänelle ehdi tulla kylmä. Hän astuu koulun porteista sisään ja kävelee koulurakennuksen lämpöön. Hän vie kengät ja takin naulakkoon, ja menee lokerolleen. Amanda ja Sarah odottelevat häntä, ja kun Leyla on saanut kaikki kirjat käsiinsä, joita hän sinä päivänä tarvitsee, menevät tytöt istumaan penkeille. Leyla saa kuulla Sarahin kohtalosta ja hänellekin kerrotaan Sarahin ja Justinin välillä tapahtuneet muutokset. Kun kello sitten soi, tytöt jakautuvat kahteen; Sarah ja Leyla äidinkieleen ja Amanda lähtee liikuntaan huulet mutrussa. Olisihan hän nyt mieluummin äidinkielessä katselemassa superhyvännäköistä opettajaansa kuin liikunnassa vanhan kärttyisen naisen kanssa, joka ilmeisesti haluaa katkaista heidän selkänsä ja jalkansa joka ikinen viikko.

"Teidän oma opettajanne on halunnut teidän tänä vuonna tekevän omanlaisenne vuosikirjan. Teidän tehtävänne on ottaa kuvia koululla järjestetyissä tapahtumissa ja kirjoittaa kokemuksistanne tänä vuonna täällä. Niistä tehdään kirjat, jotka opettajanne arvostelee ja sitten saatte ne itsellenne. Teette ryhmätyötä, ja kaikille tulostetaan oma painos", Zayn kertoo luokalle, joka näyttää heräävän hetkessä. Käsiinsä nojaavat ja tuolilla keikkuvat oppilaat innostuvat ideasta kovasti. "Nyt pitäisi jakaa ryhmät. Pystyttekö te tekemään sen itse vai arvonko mä ne?" Zayn jatkaa ja katsoo luokkaa. Sekuntien päästä koko luokka pursuaa meteliä, tuoleja siirrellään ja nimiä huudellaan. Ilmeisesti nämä sitten osaavat jakautua ryhmiksi, Zayn ajattelee ja istuu vielä hetken pöytänsä takana, kunnes alkaa kirjata ylös ryhmiä.
"Sarah! Leyla!" Leyla kääntyy katsomaan taakseen, josta huuto kuuluu. Austin ja Jerry katsovat tyttöjä ja Austin kysyy:
"Saadaanko me tulla teidän ryhmään?"
"Okei", Leyla sanoo ja pojat tuovat tuolit heidän pulpettiensa viereen. He ovat oikeastaan ihan mukavia, ja tytöt ovat hengailleetkin heidän kanssaan vapaa-ajalla.
"Ja te olette ryhmä?" Ennen kuin Leyla ehtii kääntää katseensa kohti kysyjää, Sarah jo nyökäyttää Zaynille, joka kysyy heidän nimensä ja siirtyy sitten seuraavaan ryhmään. Kun kaikki ryhmät on kirjattu ylös, Zayn kertoo oppilaille vähän tarkemmin mitä kirjan täyttymisen eteen täytyy tehdä, mutta kaikki päätökset aina kirjan kansista ja värimaailmasta sen sisäsältöön on oppilaiden tehtävä omissa ryhmissään. Leylan, Sarahin, Austinin ja Jerryn ryhmä aloittaa kannen suunnittelulla ja he kirjoittavat kannensuunnittelupaperin kääntöpuolelle tapahtumia, joista on ainakin oltava juttua heidän kirjassaan.
"Joulutanssiaiset!" Sarah hihkaisee. Joulutanssiaiset ovat muutaman kuukauden päästää, ja ne ovat aina olleet menestys. Ryhmä keksii myös muutaman muun juhlan, mutta he päättävät pitää kamerat koulussa mukanaan aina kun se on mahdollista. He päättävät myös kirjoittaa pienen johdannon kirjan ensimmäisille sivuille. Tunti tuntuu olevan ohitse ihan liian nopeasti.

//anteeksi, etten oo taaskaan kirjotellut mitenkään ahkerasti. Kiitos niille jotka lukee ja jaksaa tehdä niin vastaisuudessakin vaikken näitä kovin usein julkaisekaan tänne. Tää oli nyt tälläinen väliluku taas, mutta tärkeä juonen kannalta. Mulla on jo idea, odottakaahan vain! Viimesissä luvuissa tulee tapahtumaan enemmän kuin aattelinkaan, hah. + osa tosta lopusta poistui ja jouduin kirjottamaan sen uudelleen, tästä olis tullu pidempi mut en enää jaksa kirjottaa sitä ekaa versioo ;(