Higher - 2

Ellie katselee ulos huoneensa ikkunasta. Hän pitelee puhelinta käsissään, laskee sen välillä sängylleen joka on hänen allaan ja nostaa sen taas käteensä. Ellie toistaa tuon liikkeen monesti, naputtaa jalkaansa hiljaa vasten lattialautoja samalla, ilman mitään tiettyä rytmiä. Hän on yksin kotona, hänen äitinsä on töissä ja isä työmatkalla Pariisissa, ja Elliestä tuntuu yksinäiseltä. Hän heittää puhelimen nyt hiukan turhautuneena kaemmas itsestään, ja nousee seisomaan. Hän kävelee ikkunalle sukien punaruskeita hiuksiaan pois kasvoiltaan. Pieni mummeli kävelee koiran kanssa kadulla ikkunan alla, ja Ellien tekisi mieli juosta hänet kiinni ja jutella. Hänellä olisi niin paljon kysyttävää kaikesta. Hän ei voi puhua äidilleenkään, joka tunkee nenänsä Ellien asioihin koko ajan. Ellie on jo oppinut pitämään suunsa kiinni, oppinut olemaan kertomatta äidilleen asioista jotka tahtoisi pitää salassa.

Ellien katse kiemurtelee pihan ylitse, hän taivuttaa päätään niin että näkee taivaankin. Sitten hän kääntyy taas kannoillaan, ja katsoo puhelintaan. Edelleen mykkä. Ellie alkaa harppoa pienen huoneensa päästä toiseen, kädet selän takana. Sitten hän päättää laittaa Harrylle viestin, vaikka Ellie hyvin tietääkin missä hän on.
"Hei, missä olet?" Ellie kirjoittaa. Sopivan neutraali, hän päättää ja lähettää viestin. Hetkeen ei kuulu mitään muuta kuin hänen oman sydämensä lyönnit, kellon tikitys hiljaisessa huoneessa, ja sitten viestin merkkiääni. Ellie avaa puhelimen lukituksen ja lukee näytöltä jo tietämänsä asian.
"Odotan Samanthaa kotiin." Ellie huokaa. Samantha on mukava tyttö, mutta jokin hänessä ei vain osu kohdalleen Ellien päässä. Ellie ei osaa sanoa, onko se miten Samantha kohtelee Harrya vai mikä hänessä mättää, mutta Ellie ei pidä hänestä kovin paljon. Hänen on pakko yrittää tulla toimeen tämän kanssa Harryn tähden - ja hieman myös ystävänsä Gemman tähden, sillä hän ja Samantha tulevat todella hyvin toimeen eikä Ellie tahdo arvostella ystävänsä arvostelukykyä ihmisten suhteen, varsinkaan kun Gemma kelpuuttaa Ellien ystäväkseen. Silti, Ellie ei vain saa mielestään sitä tosiseikkaa että Samanthassa on jotain outoa. Tai ehkä hän on vain mustasukkainen.

Ellie soittaa Gemmalle, tämä ei ole tällä hetkellä kotona vaan istumassa hammaslääkärin vastaanotolla herättyään yöllä kamalaan särkyyn, joten Ellie päättää lukea kirjaa, ja kun se ei onnistu, hän heittää lenkkivaatteet ylleen ja kävelee. Ulkona käy kova viima joka tekee ilmasta paljon viileämpää kuin se olisikaan ilman sitä. Ellie vetää takkia paremmin ylleen ja juoksee hiukan, jalat lyöden asfalttiin, aiheuttaen töminän sitä vasten. Hänen jalkansa kuljettavat häntä pitkälle ohitse kauppojen ja leikkipuistojen joissa hän pienenä leikki, kunnes Elllien on pakko hidastaa kävelyksi koska ei saa enää kunnolla henkeä.

Kun Ellie tulee kotiin, hänen äitinsä on jo keittiössä hellan ääressä lämmittämässä eilistä kalakeittoa. Lautaset on katettu kahdelle, ja Ellie istuu toiselle tuolille, nappaa käteensä lusikan ja pyörittää sitä.
"Mä syön nyt ja käyn sitten suihkussa", Ellie ilmoittaa äidilleen.
"Sopii", äiti sanoo ja pyytää sitten Ellien lautasen itselleen lusikoidakseen sille keittoa. Ellie syö, kiittää, menee huoneeseensa ja sulkee kaihtimet riisuutuakseen. Sitten hän hiippailee suihkuun, kuullessaan ohimennen äitinsä puhuvan puhelimessa jonkun kanssa kovaan ääneen, ja suihkusta tullessaan asunto on taas hiljainen lukuunottamatta television ääntä. Ellie luikkii omaan huoneeseensa, pukeutuu ja pompahtaa sängylle keskeneräisen kirjansa kanssa. Ennen lukemaan alkamista hän tarkistaa onko joku kaivannut häntä sillä välin kun hän oli peseytymässä, ja yllättyy nähdessään Harryn viestin;
"Kahville huomenna neljältä?"
"Toki", Ellie kirjoittaa vastauksen hymy huulillaan ja on näyttänyt unohtaneen Samanthan, kuten Harrykin, ei kai poika tapaamista muuten ehdottaisi? Ellie laittaa puhelimen työpöydälleen lataukseen ja kääriytyy peittoon, alkaen lukea kirjaa joka tempaa hänet heti mukaansa juoneen muutaman välipäivän jälkeen.

//ugh

Higher - 1

Odottavan aika on pitkä, tapasi Harryn äiti aina sanoa. Ja niinhän se on. Kun jotakin odottaa oikein kovasti, tuntuu ettei se koskaan tule kohdalle, sitä vain odottaa ja odottaa. Kuukausia kuluu, viikkoja viuhuu ohitse, päiviä ja tunteja jopa menee ohitse kelloa tuijottaen, kalenteria katsoen. Eikä siltikään se, mitä odottaa, satu kohdalle. Kunnes se päivä koittaa. On aika. Ja sitten pian, se on ohitse. Harrykin tietää sen. Seisoessaan rautatieasemalla rannekelloaan vilkuillen, puhelinta kädessään pyöritellen, hän huomaa kuinka oikeassa hänen äitinsä aina oli niin sanoessaan.

Kello tulee pian kolme. Viisitoista yli kolmen junalla hän tulee. Harry katsoo taas kelloa, jonka sekuntiviisarit ovat liikkuneet alle kymmenen sekuntia eteenpäin. On piinaavaa odotella, varsinkin kun on odottanut jo kaksi kuukautta nähdäkseen toisen. Ja nyt heitä erottaa vain muutama minuutti. Mutta silti, kuinka järkyttävää on odottaa, tuijottaa kelloa jonka viisarit tuskin liikkuvat, seisoa keskellä kiireistä väkijoukkoa päästäkseen sen luokse jota eniten kaipaa.

Kello on kolmea yli kolme. Harry vaihtaa painoa jalalta toiselle, ja katsoo taas ensin puhelimen kelloa, ja sitten rannekelloa. Hän kääntää katseensa kohti kelloa joka on rautatieaseman seinässä, eikä se ole liikahtanut juuri ollenkaan. Harry huokaa, keinahtelee kantapäidensä varassa ja katselee raiteita edessään, joille juna pian pysähtyisi. Samantha olisi kotona. Vihdoin. Yhdessä hänen kanssaan. Kaksi kuukautta on niin pitkä aika.

Viittä yli kolme Harry tuntee puhelimensa värisevän taskussaan. Hän nappaa sen salamannopeasti ja avaa lukituksen. Mutta se ei ole Samantha. Se on Ellie, joka kysyy missä Harry on. Ellie on Gemman ystävä, ja tietenkin myös Harryn ystävä. Hän on kaunis, mukava, hyvä koulussa, pitää koirista ja kissoista, ja on kasvissyöjä. Mutta hän ei ole Samantha. Harry vastaa Ellielle lyhyesti. Kertoo odottavansa Samanthaa palaavaksi kotiin. Ellie ei vastaa mitään. Harry laittaa puhelimen taskuunsa ja keinahtaa eteenpäin, vaihtelee painoa puolelta toiselle, eteen, taakse, oikealle, vasemmalle.

Kello on pian 13 yli kolme, ja Harryn vatsa tuntuu kiertyvän kerälle. Kahdessa kuukaudessa Samantha on voinut muuttua paljonkin. Mutta varmasti vain edukseen, Harry ajattelee. 14 yli. Ja lopulta, lopulta 15 yli. Juna on melkein ajallaan, kiskot kirskuvat kun se puksuttaa hiljaa asemalle ja pysähtyy kirskahtaen, ovet liukuen auki ja ihmisiä tulee ulos, ja menee sisään. On äitejä vauvoineen ja vaunuineen, lapsia ja nuoria omien porukoidensa kanssa, kiihkeästi jutellen jostakin polttavasta juorusta joka on pakko kertoa eteenpäin, vanhuksia koirineen ja lenkkeilijöitä jotka pyyhkivät hikeä otsaltaan, tuuppaavat treenikassin olalleen ja jäävät vaunujen ovensuille seisomaan, kauemmas muista ihmisistä. Kello alkaa olla jo pian 20 yli kolme, ja junan on lähdettävä. Ihmiset juoksevat, ovet liukuvat kiinni viimeisten huono-onnisten nenien edestä, ja juna lähtee taas liikkeelle. Mutta vaikka Harry kuinka yrittää katsoa, kurkottaa kaulaansa ja tähystää muiden ihmisten yli, ei hän näe Samanthaa. Puhelin värisee hänen taskussaan, ja vaikka Harrya ei huvittaisi, hän ottaa puhelimen taskustaan ja avaa lukituksen. Hänen sydämensä pomppii lujempaa kun hän näkee viestin olevan Samanthalta.
"Anteeksi, en voikaan tulla tapaamaan sua tänään, mulle tuli muuta menoa, mutta enskuussa sitten!" Viesti on laitettu ihan äskettäin, ja Harry huokaa. Hän odotteli ihan turhaan. Samantha ei tullutkaan. Ei tahtonutkaan nähdä Harrya. Ja Harry rakastaa Samanthaa, tahtoo nähdä hänet, muttei taaskaan voinut.
"Ai, ei se mitään, nähdään ensikuussa x", Harry vastaa kuitenkin ja kääntyy. Sitten hän kävelee pois asemalta, parkkipaikalle jossa hänen autonsa on, istuu autoon ja ajaa kotiin. Yksin.

//juuuu, tässä yritän kehitellä uutta tarinaa kun toi edellinen oli mitä oli, en keksiny siihen enää mitään ja se oli vähän kulunu juoni, mä toivon että tästä tulis parempi, katellaan! :D (ja anteeksi, lyhyt eka luku mut kyl tää tästä hei! eikä tää oo taaskaan oikoluettu, sori)
Mulla tetti loppu viime viikolla, oli ihan huikeeta. Mun työpaikka oli niin mahtava ja mulla oli siellä yksi mun kaveri mukana ja se oli niin kivaa, en ois millään tahtonu palata kouluun. Mutta lomaa tässä ite just alottelen (hyvä syyslomaa kaikille, oli se sulla tulossa, menny jo tai nyt just menossa) ja nyt mulla on viikko aikaa rentoutua, saada vihdoin viimein tarpeeks unta ja saada uutta puhtia koulutyöhön (no just joo, en usko että tää loma nyt vaikuttaa mihinkään.. mut silti!) Onko teillä lomasuunnitelmia/kävitkö jossain loman aikana? Mulla ei oo suunniteltuna kun että yökylään meen kaverille, ei muuta.. mut rentoutuminen ja akkujen latailu mitään tekemättä on ihan jees.
No mut joo, eipä tässä, toivottavasti pidätte tästä ficistä, kommenttia saa taas laittaa tulemaan ja jos et oo jättänyt mua nyt kun oon ollu vähän aikaa poissa täältä niin iso hali sulle, ja kiitokset kaikille muillekin! Jatkan tätä nyt sitten heti kun saan jonkun inspiksen kirjottaa uudelleen, en nyt sano mitään päiviä etten taas mee lupaan liikoja.. Mutta niin, öitä vaan kaikille (tai mitä ikinä)! :D xx