Soulmates - 23

Kate -

Se meni vielä huonommin kuin odotin. En edes ollut varma mitä odotin, mutta en ainakaan tätä. Painan pääni käsiini ja paukutan jalkaani auton lattiaan. Minun ei olisi pitänyt mainita mitään Zaynille, niinkuin Steve sanoi.

On varmaankin paras aloittaa ihan alusta. Siitä aamusta kun Steve tuli hakemaan minua. Siitä aamusta, kun menimme hänen äitinsä luokse. Olin kertonut Zaynille osoitteen ja selittänyt tehtäväni. Sinä aamuna me sinne menimme, söimme, juttelimme ja minä Steve esitimme olevamme edelleen pari. Mutta me emme olleet luonnollisia, Steven äiti kysyi outoja kysymyksiä koska hän näki lävitsemme, ja sillä samaisella hetkellä soi ovikello. Zayn tuli paikalle ja alkoi tapella Steven kanssa. Steven äiti oli sekaisin, minä olin sekaisin, ja pian poliisit olivat ovella. He veivät tappelupukarit asemalle, kuulustelivat, sakottivat tai tekivät mitä lienevätkään tehneet, minulle riitti tuossa vaiheessa ja minä marssin juna-asemalle ja matkasin kotiin. Zayn tuli perässä myöhemmin, ja nyt me olemme riidoissa. Minun piti tavata hänen kanssaan tänään, mutta hän ilmoitti olevansa kipeä ja nyt minä istun keskellä ei mitään, miettien missä kohtaa kaikki alkoi mennä päin mäntyä.

Joten hienoa. Todella upeaa. En ole väleissä Zaynin kanssa, Steve ja hänen koko perheensä vihaavat minua ja hänen tyttöystävänsä joutuu luultavasti Steven äidin kuulusteluun (jolloin minun pettämiseni tulee varmasti ilmi). Ensimmäinen yksityiskohta koko tässä jutussa harmittaa minua eniten. Mutta minäkin olen vihainen Zaynille. Hän ei pitänyt tehtävästäni, mutta ei hänen olisi tarvinut tulla pilaamaan kaikkea. Hän lupasi olla tulematta, ja hän petti luottamukseni. Tiedän, että suostumiseni koko hommaan oli tyhmästi tehty, mutta kyseessä oli sentään oma talo ja ikuinen rauha. No, talo minulla on yhä, mutta olen silti hyvin onneton.

Vaikka toisaalta, Steven äiti näki ettei kaikki ollut hyvin, ilmapiiri Steven äidin luona oli kamalan painostava ja teennäinen. Joten Zayn tavallaan tuli ja pelasti minut. En tiedä mitä ajatella, mutta toisaalta kaikki on nyt ohitse.

Käynnistän auton ja ajan hiljakseen kotiin. Minulla ei ole töitä tänään, mutta huomenna palaan normaaliin arkeeni. Tekee hyvää palata normirutiineihin kaiken tapahtuneen jälkeen. Ja nyt kun tätä tarkemmin ajattelee, olihan se aika koomista. ´Tai tottakai Steven oli tiedettävä että Zayn saa asian selville. Tai että hänen äitinsä huomaa. Hän ei ollut miettinyt kaikkea loppuun asti. Kuten en minäkään. Pysäköin autoni talon pihaan ja astelen ovelle. Avaan oven avaimellani ja jätän kengät mennessäni eteiseen. Takin riisun päältäni ja kävelen yläkertaan. Sitten vain rojahdan sängylle. Minulla ei ole mitään suunnitelmia tälle päivälle, nyt kun kaikkia suunnitelmani peruuntuivat. Ja pyh, Zayn ei varmastikaan ole kipeä. Hän ei vain tahdo nähdä minua. Enkä minäkään ole varma tahdoko nähdä häntä. Juuri nyt tuntuu siltä että en. Suljen silmät ja olen jo nukahtaa kun kuulen puhelimeni soivan. Vaativasti se käskee minua vastaamaan siihen. Nousen ylös ja vastaan.

"Kate", sanon luuriin kun en tunnista numeroa.
"Liam täällä hei", kuulen matalan äänen vastaavan. Mietin hetken tunnenko yhtäkään Liamia, ja sitten tajuan, että tunnenhan minä.
"Um, hei vain", sanon hiukan arastellen.
"Oliko sun tarkotus nähdä Zayn tänään?" Liam kysyy. Nyt olen aivan ulapalla.
"Uh, joo oli", vastaan.
"Se on täällä. Se sönköttää jotakín susta ja tapaamisesta mutta se on niin kännissä ettei sen puheesta saa edes selvää", Liam nauraa.
"Eliiii, pitäiskö mun hakea se sieltä pois?" kysyn tyhmästi.
"No sitähän mä tässä vähän lähdin soittamaan", Liam hekottaa taas.
"Okei, no missä te ootte?" kysyn ja odottelen. Saatan kuulla huutoa linjalta.
"Mun luona. Sähän olit täällä silloin, etkös sä osaa tänne tulla?" Liam kysyy vuorostaan.
"Joo osaan", sanon ja huokaan mielessäni.
"Hyvä. No nähdään pian!" Liam sanoo ja lopettaa puhelun. En voi muuta kuin nousta sängystä, korjailla lettiäni ja lähteä ajamaan.

Saavun perille muutamien harhakäännösten jälkeen. Aikaa on kulunut melkein puolet enemmän kuin mitä silloin kun ajoin tänne Zaynin kanssa. En muista Liamin asunnon numeroa kunnolla, mutta löydän hänen sukunimensä ensimmäisessä kerroksessa olevasta taulusta. Kävelen rappuset ylös koska hissi on epäkunnossa. Etsin oikean asunnon ja pimpotan. Joudun odottelemaan tosi kauan ennen kuin joku vaivautuu avaamaan. Se on Liam, heti hänen takanaan seisoo Zayn, joka ei todellakaan näytä olevan kunnossa.
"Hei", sanon epävarmasti. Liam viittaa minut sisälle, jonka jälkeen astun sisälle asuntoon ja saan Zayniltä ison halauksen. Hän nojautuu minuun koko painollaan ja hönkii alkoholin hajua naamalleni.
"Kiva että tulit hakemaan sen pois", Liam nauraa ja tuo Zaynille tämän takin. Zayn näyttää vihaiselta.
"Olisin mä itsekin voinut soittaa ja pyytää kyytiä. Älkää hössöttäkö", hän sammaltaa. Minä ja Liam tartumme häntä yhdessätuumin käsistä ja talutamme hänet koko matkan alas ja autolle. Sitten Liam jää hetkeksi juttelemaan minun kanssani samalla kun Zayn istuu autoon ja alkaa mököttää. Automatkasta on tulossa pitkä ja raskas meille molemmille.

//anteeeeeksi kamalan paljon. Lyhyt luku, hyvin sekavaa mutta mun oli taas pakko saada jotakin aikaseksi, ettei tää blogi ihan kuihdu. On ollut niin paljon kokeita ja niitä on tulossa niin paljon ettei mulla oo aikaa kirjotella näitä. Sitten kun kokeet on ohitse niin alan taas toivon mukaan ahkerammin kirjotella. Antakaa anteeksi! :(
Ei oikoluettu!
+ seuraatteko te lätkän MM-kisoja? Mä oon oottanu niitä siitä asti kun olympiajääkiekot loppu hehe :D
Kikatkaa hei toki jos on jotaki asiaa! (realityduck) lol